Kanadassa

Lähtö

Lauantai 28.5.2011
Laukut on pakattu ja viimeinen kalareissu kotivesille tehty. Matka Amerikan mantereelle Kanadaan alkaa aamulla.

Sunnuntai 29.5.2011
Saija - Rovaniemi - Helsinki - Toronto - Ottawa, noin 22 tuntia. Matka Torontoon sujui rutiinilla, mutta pitkä lento oli ensikokemus. Torontossa meitä oli neuvottu menemään kohti EXITiä, mutta kilvessä oli EXIT SORTIE. Epäilin, mihin ihmeeseen tuo sortie johtaa, mutta päätin mennä, kun ei muutakaan ollut neuvoksi. Myöhemmin selvisi, että sortie on sama ransakaksi.

Ottawassa kaupunkimaisema tuntui hyvin tutulta. Niinkuin olisi tullut mihin tahansa kaupungin lentoasemalle, mutta kaikkialla puhutaan ranskaa tai englantia. Suomessa varhainen aamu, täällä pimenevä ilta; tultiin keskiyön auringon maasta Ottawan pimenevään yöhön, Albertin ja Marilynin kotikadulle, sisään taloon ja matkan rasituksen jälkeen pehkuihin.

Ottawa
Maanantai 30.5.2011
Aurinkoista, lämpötila noin 27 astetta.

Ontarion provinnsissa oleva Ottawa on neljan joen yhtymakohdassa, Kanadan paakaupunki, asukkaita noin 870 000. Lähellä Ottawaa Quebecin provinnsin puolella on suosittu luonnonsuojelualue Gatineau Park. Siella on paljon reitteja: patikka, kanootti ja pyorailyreitteja, talveksi laskettelurinteita ja hiihtoreitteja. Puistoa risteilevat  mutkikkaat päällystetyt tiet, joita autot huristelevat hiljalleen. Eräässä mäessa oli kilpikonna keskellä tieta. Saföörimme Albert pysäytti auton, nousi ulos ja ohjasi konnan tien sivuun, jotta se ei jää autona alle.

Gatineau Parkissa on joitakin ennen alueen perustamista rakennettuja hienoja mökkejä tai oikeammin taloja jylhillä rantamaisemilla. Saavat olla paikallaan, kun ovat olleet siellä ennen perustamista. Kunnostaakin niitä voidaan, kun yhdessa pihapiirissä oli muutostyöt käynnissä. Pari niista näuttää olevan myynnissä. Tänne voi tulla ostoksille. Hinta on siinä 1 - 1,5 miljoonaa Kandan dollaria.

Talo korkealla kalliolla järven rannassa

Karhujen takia on Gatineau Parkissa ja myös muualla Ottawan ympäristössä tehty metallisia kiinteita roska-astioita, jotka voi ihminen avata helposti, mutta karhulle avaaminen on liian vaikeaa.
Karhun kestava roskakori

Ottawa-joki on hyvin tasaisessa viljavassa laaksossa, joka jaakauden jalkeen on ollut valtameren lahti. Gatineau Park on sen rannalla oleva vuoristo.

Ottawajokilaakso Gatineaun vuorilta

Iltapäivällä alkoi väkea tulla lisää puistoon: jatkuvana virtana pyöräilijöitä, silloin tällöin hölkkääjiä ja rannoilla ihmisiä kanootteineen. Mackenzie King ravintola on talossa johon Kanadan pitkäaikainen pääministeri William Lyon Mackenzie King pakeni julkisuutta pääministeriaikanaan 1900- luvun alkupuolella. Hän on tuonut ja pystyttänut alueelle monia mielenkiintoisia monumentteja, joita kiersimme katselemassa kävelyreittejä pitkin.

Yksi Mackenzie Kingin alueelle pystytetyista monumenteista


Lounaan söimme mielenkiintoisessa Mackenzie King ravintolassa, jossa meitä palveltiin ranskan kielellä.

Ottawassa on kaikki pääkaupungin keskukset ja virastot, parlamentti, ministeriöt, ulkomaiden lähetystöjä, korkein oikeus, kansallinen kirjasto, kaksi yliopistoa, museoita jne. Suurin työllistajä on valtio. Merkittäviä ovat myös korkean teknogian alat. Väestö on korkeasti koulutettua joten palkatkin ovat paremmat.

Yliopiston lampovoimalan piipusta on tehty maisemassa erottuva monumentti

Paloasemia on sijoitettu eri puolille kaupunkia. Ohitimme paloasemat numero 8 ja 13.

Canadian Museum of Nature, parlamenttitalot ja kauppatori 

Tiistai

Pelkkä museorakennus on nähtavyytenä hieno kokemus. Pari vuotta sitten se on täysin remontoitu ja osittain laajennettu. Uudet rakennuksen osat on rakennettu entisen päälle. Uusi erottuu voimakkaasti vanhasta historiallisesta rakennuksesta.
Mikä on uutta, on hyvin selvästi erotettavissa. Uuden osan julkisivu on lasia.

Seinässä olevat eläinten kuvat kiinnostavat.

Jos aikoo katsoa kaiken, mitä museossa on nähtavää, on varattava aikaa koko päivä. On käytävä välissä syömässa, etta jaksaa. Katsoimme maailman fossiileista, vesieläimistä ja maaeläimista kertovat osat. Niissä oli näkemista jo hyvin paljon.

Yksityiskohta Museum of Naturen aulasta

Yllättavää oli, että Kandasta on löytynyt paljon fossiileja. Kalat ovat suurimmalta osalta erilaisia, kuin meillä. Hauki ja ahven ovat kuitenkin hyvin samanlaisia. Monet pohjoisen metsän eläimet ovat samanlaisia, kuten naali, kettu, susi ja karhu. Kanadan hirvi on käyttäytymiseltään ja ulkomuodoltaa täysin samanlainen kuin meidän hirvemme, mutta isompi.

Elävissa kaloissa on ihmettelemista

Lounaalla kävimme amerikkalaistyylisessa Elgin Street Diner ravintolassa, tutustuimme Kanadan parlamenttitaloon ja katselimme kaupunkia korkean tornin ikkunoista. Tornissa on huone, jossa kunnioitetaan kaikkia niitä, jotka ovat kaatuneet puolustaessaan Kanadaa eri sodissa.

Parlamenttirakennukset koostuvat useista rakennuksta. Kadun puolella ovat West Poin ja East Point. Päärakennus on niiden välissä taempana. Rakennukset muodostavat aukion, jonka keskellä on pyöreä matala monumentti, jonka päällä palaa tuli kuplivan veden päällä. Muistomerkin reunaan on kirjoitettu kaikkien provinssien nimet, jotka ovat liittyneet Kanadan valtioon sekä liittymisvuosi.

Patsaita on parlamenttirakennusten alueella useita. Ryhmä naisia kertoo siitä, kun naiset saivat äänioikeuden.

Viimeiseksi tutstuimme paikalliseen torielämään. Ensimmäisenä tuli vastaan siististi pukeutunut nuori mies, joka lauloi kauniilla äänellään. Torilla oli myos toinen katusoittaja, jota hetken kunntelimme. Albert sanoi, että kaupustelijat haluavat minun jättavän kaikki rahat torille.

Albert ja Marilyn kysyivät: "Mitä laitat tänään ruoaksi?" Luulin sitä vitsiksi, mutta he katsoivat silmiin ja kysyivät: "Laitatko kalaa, vai lihaa?"

Päätin laittaa kalaa. Ostimme heidan opastuksella kuhalta nayttavaa kalaa, kermaa, sipulia, porkkanaa ja perunaa. Jännitti. Kaikki on erilaista: aineet ja välineet (keittiö, kaasuhella ja koko ympäristö), mutta ruoka oli kuin olikin maittavaa. Myös talonvaen poika Paul tuli syömaan. Hän työskentelee Ottawan hälytyskeskuksessa.

Kaikki puhuvat täällä niin nopeasti kanadalaista Lontoon murretta, etta siita ei ota Erkkikään selvää.


Diefenbunker, Canada's Cold War Museum
Keskiviikko

Tanään paivä on ollut hyvin tuulinen ja lämmin. Moottoritiellä, jossa on nelja kaistaa molempiin suuntiin oli ruuhkassa autojonon pysähtyessä lämmintä kolmekymmentä kahdeksan astetta ulkopuolella. Kaikkialla sisäpuolella on vastaavasti hyvinkin viileätä. Täällä jäähdytetään autoja ja rakennuksia amerikan malliin, reilusti, että vilu nakkelee.

Kandan kylmän sodan museo on maan alle 1959 rakennetussa bunkkerissa. Siina on kolme maanalaista kerrosta; tilat Kanadan valtion kaikkein tärkeimmille sotilas- ja sivilijohtajille. Sisältä löytyvät sairaalatilat, kaikennakoiset huolto ja korjaus seka operaatiotilat sekä tietysti tärkeimpien valtioelinten ja pääministerin tilat.

Sisään bunkkeriin.  Päässä alhaalla oikealla ovat vahvat rautaovet itse bunkkerin. Tästä tunneli jatkui viistosti ylös. Paineaalto oli suunniteltu ohjattavaksi ohi bunkkerin sisaantulo-ovilta ylös johtavaa tunnelia pitkin.  Kaikki rakenteet ja tilat on rakennettu niin, etta sisällä ollaan suojattuna pommin paineaallolta ja säteilyltä.



Ensin pestään vaatteet päälla sitten alasti.

Pohjakerroksessa on äärimmaisen lujarakenteiseksi rakennettu holvi, johon ajateltiin saavan turvaan kaikki Kanadassa oleva kulta. Lukitusjärjestelmä on monimutkainen. Neljä henkilöä tiesi holvin lukitukseen tarvittavan koodin, oman osansa kukin. Avauksen koodin tiesi kolme eri henkilöä, kukin oman osansa. Avaaminen on sulkemista monimutkaisempi operaatio.

Sairaalan operaatiohuone

Bunkkeri on sijoitettu niin kauas Ottavan tärkeimmistä pommien maalialueista, että se ei ole pahiten tuhoutuvalla alueella.

Mita kullakin vyöhykkeella tuhoutuu, jos pommi keskelle jätkähtää?


Pääministerin työpoytä

Rakennusta ei koskaan tarvittu. Siita voimme olla kiitollisia. Alkuaan erittäin salainen bunkkeri on nykyään museorakennus. Pihalle tulee harvakseltaan uusia ryhmia. Bunkkerin sisallä vierailijoita ohjaavat ystävälliset, reippaat ja asiantuntevat nuoret oppaat (jotka minun mielestä puhuivat hirveän nopealla tempolla). Aikaa kannattaa varata reilummasti, jos meinaa likipitäen kaiken nähdä.
Mielenkiintoinen ravintola peltojen keskellä. Ihmiset ovat rentoja ja ystävällisiä, niinkuin Kanadassa yleensä. Sopii mihin tahansa suomalaisen kylän ilmapiiriin. Kumpa osaisi murretta vähän sujuvammin!


Ontario, matka Midlandiin
Tostai

Jos haluat ajaa lapi Ontarion, on ajoon varattava aikaa kaksikymmentänelja tuntia ja pysähdykset päälle. Suomi mahtuisi Ontarion pinta-alalle kolme kertaa, yhdelle kahdestatoista Kanadan provinssista.

Matka jatkui Ottavasta Midladiin pienempiä sivuteita. Pysähdyimme pienissa kaupungeissa. Jokaisessa kylässä on Tim Horton pikaruokakahvila, josta saa erilaisia leipiä, pullia, juomia ja tietysti kahvia, kaikki pahvimukeissa joista voi juoda ajellessa. Kun maa on laaja, ei ole aikaa jääda kuppilaan. Kahvi juodaan autossa pikkuhiljaa ajellessa. Meita palveli pari iäkästa naista, tohottivat hirveällä kiireellä paikan tyyliin sopivasti. Oli kai ruuhka-aika, mutta minun mielestä ei niin kova.

Lonaalle pysähdyimme pieneen Pancroft kaupunkiin. Keskuksen lapi virtaa kirkasvetinen joki, jossa on vanha sahkovoimalaitos putouksineen. Keskusta on hyvin tiiviisti rakennettu, niinkuin kaikki eteläisemmän Ontarion pikkukaupungit, jotka näimme.

Katukuvaa Pancroftissa. Raskaat rekat jyryyttävät tä'män tästä kaupungin läpi.
Ottawan alueen suurten peltoaukeitten jälkeen ensimmaiset sadat kilometrit olivat kumpuilevaa kalliosta maisemaa, jossa laaksot ja jyrkät kivikkoiset rinteet seurasivat toisiaan. Tämän tästä tuli  vastaanpienia kyliä ja taloryhmia lampien ja jarvien rannoilla. Oli paikan nimikyltti, pari taloa ja kyla oli siina. "If you blink, you will miss it", sanoivat kanadaiset matkakumppanimme (Jos räpäytät silmiäsi, voit myöhästyä).

Viljelystä ja karjanpitoa harrastettiin, mutta kivikkoiset pellot eivat ole parasta viljelysmaata. Vanha pieni traktori oli nostettu kiven päälle tien puolelle näkyvalle paikalle pihan koristeekai. Vasta lähempänä Midlandia oli suurempia peltoja.

Nuoret metsät ova läpipääsemätonta pusikkoa, vanhemmat vänkkyräistä sekametsää. Myos havupuut ovat hyvin mutkaisia. Loppumatkasta näin yhden ryteikön, joka lienee hakattu ja jätettu sitten luonnon ohjattavaksi. Parhaimmat puut oli konevoimin hampsittu.

Midland on satamakaupunki Georgian Bay lahteen pistavalla niemimaalla. Talojen seinissä on kauniita historiasta kertovia maalauksia, kuten muissakin kaupungeissa.

Tobermoryyn
Perjantai

Pääsette Kanadan valtateiden tunnelmaan, kun panette soimaan Willie Nelsonin "On the road again". Täällä ajetaan rauhallisesti vähän alle yhdeksää kymppiä Willien tahdittamana, jatetaan pitkat valit muihin autoihin ja annetaan rekkojen suosiolla ohittaa. Rekka ei ole mukava kaveri äkkipysähdyksessä.

Amulla kävimme tutustumassa Martyr Shrine jesuiittakirkoon. Sisällä oli seinällä kävelykeppeja ja kainalosauvoja, jotka ihmiset ovat jumalanpalveluksen jälkeen jättaneet. Ovat astuneet sisään vaivaisina ja lähteneet terveinä.

Kirkkoja Kanadassa on paljon, jopa viisi yhdessä pikkukaupungissa. Martyr Shrine on kaunis kirkko korkealla kukkulalla.

Ensimmäisina eurooppalaisina alueelle tulleet Ranskalaiseta rakensivat tukikohdakseen puisen linakkeen, Sainte-Marie among the Hurons. Linnake oli toiminnassa 10 vuotta, jonka jälkeen ranskalaiset polttivat itse sen. Tukikohtaan kuuluivat kaikki rakennukset, joita tarvitaan, kun alueella aiotaan olla pitkaan: varasto ja ruuan käsittelytilat, puuverstas, paja, karjatilat, asuintiloja, viljelykset ja jesuiittakirkko. Yrttien siemeniä tuotiin Ranskasta. Nyt rakennukset on rakennettu uudelleen museoksi ja tyontekijat ovat pukeutuneet alkuperaisennakoisiin vaatteisiin.  Sänkujen pituudesta voi päätella, etta Ihmiset ovat olleet nykyista lyhyempiä. 

Pala alkuperäistä Sainte-Marien muuria ja taustalla uudelleen rakennettuja rakennuksia.

Intiaaneilla oli omat rakennukset erillään. Ne muistuttavat paljon Suomesta löytyneita muinaisia asumuksia. Talo on pitka ja kapea. Naiset päättivat kuinka laaja suku saattoi asua samassa asumuksessa ja siten rakennuksen pituuden. Tulipaikka oli keskella ja katossa savuaukko, nukkumalaverit sivulla ja maissia seka muita tarvikkeita roikkui katossa. Lisäksi intiaanit käyttivät tällä alueella wigvamia.


Intiaanien talo sisältä. Tulipaikka oli keskellä, nukkumapaikat reunoilla noin metrin korkeudella. Katossa riippuu maissia ja muita ruokatavaroita. Ryhmä kuuntelee esitelmää hiukan savuisessa huoneessa.
Wigvam. Puun parkilla päällystetty wigvam ja ruohikkopreerian alueella käytetty biisonin nahalla päällystetty tiipii muistuttavat paljon Lapin kotaa.

Wasaga Beac, jossa on neljatoista kilometria hiekkarantaa Nottawasaga Bay lahden rannalla. Georgian Bay lahden kautta se liittyy Huron järveen. Sen jälkeen on suosittu laskettelukeskus The Blue Mountains. Yhdessä nämä ja ympäristön kohteet vetävät vuosittain valtavasti turisteja.
South Bruce Peninsula on niemimaa Georgian Bayn ja Huron järven välilla. Maisema on välilla kuin pohjanmaa tasaisine suurine peltoaukeineen, sitten taas kalliota ja vuoristoa, kuin Tunsalla tai Pohjois-Norjan tuntureilla. 

Tobermory on kaunin satamakaupunki niemimaan kärjessa. Matkailusesonki ei viela ole, mutta vapaana oli vain sivummalla oleva entinen talo, joka on otettu majoituskäuttöön. Kaikesta voi päätellä, etta kesän jouduttua pidemmälle, ovat nämä aukiot täynnä ihmisiä. Järven veden kirkkaus on silmiin pistävä.

Tobermoryn satama. Osalla laivoista on pohjassa pieniä ikkunoita, joista voi katsella pohjassa olevia hylkyjä.
Kaupungin pohjoispuolella Huron järvella on Fathom Five National Marine Park. Sinne on uponnut paljon aluksia, joita voi käydä katsomassa sukeltamalla tai menemällä mukaan katselemaan niita pienelle risteilylle alueella. Hylyt näkuvat koska vesi on niin kirkas.


Batchawana Bayhin
Lauantai

Tobermoryssa oli sateinen ja viileä aamu ja ukkonen jyrisi. Aamulla varhain sateessa kamppeet autoon ja satamaan seka radiokanava kuuntelulle. Radion kautta annettujen ohjeitten ja kovassa sateesa työskentelevien liikennetta ohjaavien miesten avustuksella siirryimme odottamaan lastausta. Marilyn tarjoili aamiaisen takapenkiltä autossa odotellessa. Oli huolehtinut.

Auto ohjattiin Ms Chi-Cheemaun laivaan. Ylitettiin parissa tunnissa sateentuhruisessa ilmassa Huron järvi Sauth Baymouthiin Manitoulin Islandille, jolla asuu paljon alkuperaiskansaa.  Järven vesi on hämmatyttävän kirkas.


Aamukahvihetki satamasta erkanevalla Ms Chi-Cheemaun laivalla. Ajan kuluksi ja taskurahojen keräämiseksi oli laivalle tuotu paljon ostettavaa.

Erään talon pihalla oli lappalaiskotaa muistuttavan wigvam. Saaren maisema on välilla kuin Lapin aukeilla paikoilla. Suurelta järvelta kay tuuli ja se on talvella kylmä. Mannerta kohti maisema muuttu vuoristoksi, jonka rinteillä on vaaleata kivea. Espanolassa on vesivoimalaitos ja puunjalostustehdas. Pohjoisempana metsä alkaa yha enemman muistuttaa suomalaista ja puiden känttyräisyys vähenee.

Massey Motel on pieni vanha ruokapaikka Trans Canada Highvayn varrella, joka meni kiinni heti meidän jälkeen kahdelta iltapaivalla. Toisella puolella oli myytävänä luonollisen kokoinen raudasta hitsattu ruosteenruskea hevospatsas. Siitapa hevoskaupoille.

Superiorin ja Huronjärven kannaksen lähellä olevassa Sault Ste. Mariessa (lausutaan jotakuinkin Su Sent Marii) olemme ajaneet noin 1250 km. Kaupungista johtaa valtavan pitkä ja korkea silta USA:n puolelle.

Superiorin ja Huronjärven yhdistävä kanava, joka toimii samalla kanavamuseona. Ympärillä on hienoja vanhoja rakennuksia sekä vesivoimalaitos. Takana näkyy USA:n johtava silta.

Ihmetellään kaupungin rantakujalla olevaa tuulikelloa, joka soittelee suurilta järviaukeillta tulevassa tuulessa.

Superior on pinta-alaltaan maailman suurin järvi. Sen kiertämiseen autolla tarvittaisiin useita päiviä. Yövyimme Batchawana Bay lahdella olevassa saksalaistyylisessa Salzburger Hof mökkikylässä. Ravintolan ruoka-annokset olisivat hyvin riittäneet kahdelle henkilölle. Nälka ei nakkele, kun siellä yöpyy. Vastarannalla siintää kaunis vuoristomaisema.

Salzburger Hofin ravintola

Batchawana Bay illan hämärtyessä nukkumapaikan pihalta. Taustalla siintävät niemessä olevat vuoret.

Thunder Bayhin
Sunnuntai, 8 astetta lämmintä, "On the road again".

Aikaisin ylös ja matka sadankuusenkymmenen kilometrin päähän Wawaan  alkaa. Kaunista vuoristomaisemaa.

Mustakarhu ylittämässä tietä, liikennemerkin alla.

Totemipaalu Wawan esittelypisteen pihalla.

Wawan uusi esittelypiste on jylhän kaunilla paikalla mäella. Kylä on pieni, pari kauppaa ja vähän muita rakennuksia. Hirsirakennusten saumat on tiivistetty betonilaastilla.

Hunting and Fishing licence kylttejä tulee vastaan pohjoisempana silloin tällöin.

Tavaraa pullollaan oleva omalaatuinen tavarakauppa Wawassa

Nalle Puh on kotoisin White Riveristä. Viressä oli ruokapaikka tyypillisessä kanadalaisessa pikaruokalassa pienen pienessä kylässä.

Superiorin kirkasvetistä rantaa.

Terry Fox oli kaksikymmenta kaksi vuotias nuorimies, joka sairastui syöpään jalassa, jonka hän menetti. Hän päätti juosta toisella terveella ja toisella puujalalla halki Kanadan ja haastaa jokaisen kanadaisen panemaan yhden euron syövan tutkimukseen. Matkaa hän teki neljakymmentä kilometriä joka paivä. Velipoika auttoi hänta asuntoautolla jossa hän sai nukkua yönsa.

Aluksi Terry oli tuntematon, mutta eräs toimittaja teki hänesta jutun ja hänesta tuli kuuluisa. Thunder Bayssa tuhansien kilometrien ja sadanneljankymmenenkolmen päivän juoksun jälkeen hän sai uusia sairauden oireita. Hänet vietiin kotikaupunkiinsa Vancouveriin, jossa hän kuoli.
Terry Foksin muisto on kandalaisille tärkeä. Muistomerkki ennen Thunder Bayta. Osa valtatiestä on nimetty hänelle.
.

Muistomerkin takaa siintää Superiorin saaressa vuori nimeltä Nukkuva Jättiläinen.


Thunder Bay, matka Drydeniin
Maanantai

Lähekkäin olevat Fort Williamin ja Port Arthurin kaupungit yhtyivät Thunder Bayksi vuonna 1970. Kaupunki on Kanadan suurin suomalaiskeskus. Asukkaista arviolta kymmenen prosenttia on suomalaista alkuperää.

Breakfastille, eli amupalalle Finlandia Clubin pohjakerroksessa olevaan Hoito ravintolaan, jonka kerrottiin olevan suomalainen. Meidän mielestä se oli niin amerikkalainen kuin voi olla. Ehkä pieni ero on siinä, että breakfasti on vieläkin suurempi kuin muualla. Ei sitä jaksanut kaikkea syödä Erkkikään. Tarjoilu tapahtui tietysti englannin kielellä, mutta suomea puhuvia tarjoilijoita löytyi.


Pari suomea puhuvaa miestä breakfastilla Hoito ravintolassa. Vasemman puoleinen kertoi käyvänsä silloin tällöin Suomessa. Hän ei pitänyt vapaa-ajankalastajien verkkokalastuksesta Suomessa. "Täällä verkottavat vain ammattikalastajat. Eikö voisi säästää uistimen heittäjälle", hän sanoi. Oikean puoleinen kertoi oppineensa englantia vasta kouluun mennessään kuusi vuotiaana. Hän on käynyt yhden kerran Suomessa vuonna 1981. "Kyllä se yksi kerta elämässä riittää", hän sanoi. Kertoivat olleensa "raskaitten koneitten kuljettajia" metsätöissä.

Finlandia Clubin talossa on Canadan Sanomien toimitus Hoito ravintolan yläpuolella. Toimitusharjoittelijana oli juuri yliopistosta valmistunut Anne Tastula Suomesta: http://www.canadansanomat.com/

Finlandia Club on Thubder Bayn suomalaisten työläisten työväentalo. Se on rakennettu 1909 ja otettu käyttöön 1910. Parkkimaksua talo perii rakennuksen omalla sorapäällysteisellä parkkialueella amerikkalaiseen malliin taalan autolta.

Hoito ravintolan kyltti

Suomalaisten vierailu kiinnosti. Kadulle ravintolan pihalle kertyi pieni lössi suomalaisia juttelemaan. He kertoivat, että neljä kymmentä vuotta sitten suomalaisia oli Thunder Bayssä viisitoista tuhatta, joka neljäs vastaan tulija. "Ei siinä paljon engelskaa oppinut".

Finlandia Clubin läheisyydessä Thunder Bayssä on kokonainen rypäs liikkeitä, joiden asiakaskunta on suomalaista. Suurimmalta osalta niissä myytävät tavarat eivät meitä hirveästi kiinnostaneet, koska niitä löytyy joka kirkonkylästä suomessa. Suomea hyvin puhuva nuorehko saunojen myyjä oli aloittanut hyvin vetävän Internet-kaupan laajalle alueelle.


Piknikillä Hillcrest Parkissa näköalapaikalla kaupungin yläpuolella. Kaupungin takana siintää Nukkuva Jättiläinen.

Matkalla Drydeniin on Kakabeka Falls näkemisen ja kuulemisen arvoinen paikka lähellä Thunder Baytä. Niinkuin kaikkiin muihinkin vastaaviin kohteisiin on paikalle rakennettu hyvä parkkipaikka, hyvin tukevat ja siistit puupäällysteiset rautarunkoiset kävelyreitit ja katselusillat sekä opastustalo. Parkkipaikalla on tietysti maksettava automaattiin parkkimaksu. Riittävän summan kolikoita saatuaan automaatin koneääni toivotti meidät tervetulleeksi alueelle. Maanantaista ja myöhäisestä iltapäivästä huolimatta ihmisiä tuli reitillä vastaan tämän tästä.

Kakabega Falls

Tästä eteenpäin vedet kääntyvät Superiorin sijasta kohti pohjoista. Huomaa korkeus merenpinnasta, 504 m.



Taukopaikkoja on Kanadan teillä tiheään. Tässä yksi hienoimmista kauniin järven rannalla varustettuna neljällä käymälällä ja tietysti karhun kestävillä roska-astioilla.

Tien varressa oleva taulu ilmoitti, että kelloa on siirrettävä tunnilla taaksepäin, koska ylitimme aikavyöhykkeen.


Dryden
Tiistai

Teimme pienen kalasturetken Wabigoon järvella. Nimi on intiaanien antama ja tarkoittaa sameaa vettä. Järven rannat ovat savea jota aallot ottavat mukaansa. Se värittää veden saven väriseksi.

Järvesta saa wolaiksi sanottua kalaa joka muistuttaa meidän kuhaa ja myos haukea. Kalastimme veneestä, jossa oli neljänkymmenen hevosvoiman moottori. Kiertelimme rantamatalien rajoilla ja heittelimme. Kala-ahmaksi osoittautui Maria, mutta sain minäkin hauen.

Ehkä hiukan erilaista kuin Kusertajalla.


Majava touhuaa lammellaan. Ui juuri pesänsä taakse. Silloin tällöin maisemassa näkyy kuolevia puita rämeellä. Epäilen majavan töiksi. Metsätalouden kannalta kosteikkojen asukista ei ole haittaa.


Kahdeksantuhannen asukkaan Drydenin kaupunkimaisemaa hallitsee paper mill eli paperitehdas. Voi olla myös pelkkä sellutehdas.



Ontarion metsäpaloasema 
Keskiviikko

Dryyden Forest Fire Managemet Centre on Luoteis-Ontarion metsäpalolaitoksen johtopaikka ja Drydenin alueen metsäpaloasema. Asemalta voi lähtea yhdellä kertaa noin neljänkymmenen palomiehen porukka sammuttamaan tulta. Jokaisen nejan hengen ryhmää varten on jatkuvasti valmiiksi pakattuna varusteet varstossa.

Aseman kalusto on mittasuhteiltaan valtava. On maakulkuneuvoja, erilaisia lentokoneita ja välineitä moneen hommaan. Ryhmät pystyvat tulemaan toimeen metsässä pitkiäkin aikoja, yhtä miesta kohti enintään yhdeksäntoista paivää kerrallaan. On ruuanvalmistusvalineet, peseytymistä varten suihkut jne.

Aseman operaatiokartta. Alue on ehkä Lappia suurempi.

Aseman vene kaksine moottorivaihtoehtoineen.

Ryhmän varustepaketti sisältää kaiken tarvittavan, keittiöstä ja suihkusta lähtien. Niitä kuljetetaan esimerkiksi helikopterilla.

Raskaan näköinen punppu. Sen kun selkäänsä ottaa, niin tietää vuoristomaisemissa kävelevänsä. Takana "palosoti-laisiin" kuuluva nuori nainen. Näitä asemalla näkyi useampia. Letkua yksi mies kantaa satakaksikymmentä metriä.

Varustehalli

Arsenaali merkitty kartalle.

Bompardierin valmistama kone ottaa noin kaksituhatta viisisataa litraa vettä kerrallaan. Täyttö järvelle laskemisen jälkeen vie aikaa kolmetoista sekuntia ja lastin purkamista säädetään luukuilla. Pihalla oli kymmenen lentokonetta. Helikopteri oli jossain reissussa.


Drydenistä Saijalle
Torstai 

Dryden - Thunder Bay - Toronto - Helsinki - Rovaniemi - Saija, noin 34 tuntia

Herätys aamulla aikaisin, breakfast ja neljän tunnin matka kohti Thunder Baytä, jossa lounas ennen lentoa, lentoasemalla good-byes. Jännittävää. Matkakuume ja yhdentoista päivän tiiviin matkustamisen jälkeen eroaminen. WestJetillä Torontoon, siitä Finnairilla Helsinkiin ja Rovaniemelle. Rovaniemellä odotti etukäteen sovittu kyyti Saijalle.

Kolmenkymmenen kolmen tunnin matkan jälkeen lauantaita vasten yöllä kotona hiljaisella kesäisellä valoisalla pihamaalla. Ruoho oli pitkää. Tänne on tullut kesä. Koirat odottivat tomerana häkeissään. Hieno tunne vetäytyä nukkumaan reissun päälle. Pari päivää pökkyrässä. Eiköhän se siitä.

Suuret kiitokset Albertille. Hän oli ajatellut kaiken meitä varten valmiiksi ja johdatteli meitä pilke silmäkulmassa sekä joku hupaisa juttu mielessä paikasta toiseen. Hän sanoi, että pelin henki on se, että meillä tulee olla hauskaa ja piti kiinni siitä. Suuret kiitoksen Marilynille siitä, että hän muisti huolehtia mukaan kaiken tarv ittavan ja kertoi meille aina uusia ja uusia asioita ja tarinoita Kanadasta. Suuret kiitokset Marialle. Ilman hänen osuuttaan ei matkaa koskaan olisi tehty. Kiitokset siitä, että jaksoit lakkaamatta tulkata ja auttaa puhumaan meitä tönkkö englannin puhujia. Kiitokset Allulle eli Alainille kalaretkestä ja tutustumisesta metsäpaloasemaan. Kiitos kaikille hienoista yhteisistä hetkistä etenkin iltaisin ja aamuisin.

Goodbye Canada!

Matkalaiset piknikillä italialaiseen tapaan Thunder Bayn näköalakukkulalla. Vasemmalta Albert, Erkki, Anna-Maija, Marilyn ja Maria,  kameran takana Alain.

Elämää Ontariossa

Kanada on laaja maa, pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio. Lähes kolme kertaa Suomen kokoinen Ontario on Kanadan komanneksi suurin provinssi, noin kymmenen prosenttia Kanadan pinta-alasta. Väestöä Kanadassa on noin kolmekymmentä neljä miljoonaa, eli maa on noin neljä kertaa harvempaan asuttu kuin Suomi.

Kahdeksankymmentä prosenttia kanadalaisista asuu USA:n rajan tuntumassa. Kanadalaiset olivat hyvin välittömiä ja rupatteluun valmiita ihmisiä. Harmillista, että kielitaito ei riitä puhumaan kenen tahansa kanssa. 
On kuin menisi Suomessa mihin tahansa rauhalliseen kirkonkylään tai pikkukaupunkiin, jossa ihmiset ovat juttutuulella. Niin suomalaista, niin suomalaista, mutta puhuvat houkat lontoon murretta.

Intiaaneja on tullut vastaan harvoin. Muutamia on matkailukohteitten työntekijöina. Maantien varrella oli pari intiaania autoineen. Rengas oli puhki, mutta eivät tarvinneet apua. Albet kertoi, että tien varressa on alueita, jotka on varattu alkuperäisille asukkaille. Intiaanien joukossa on paljon köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä. Kanadan sanomista luin, että alkuperäisasukkaat muuttavat paljon kaupunkeihin. Marilyn ja Albert kertoivat, että heillä voi olla kaupungeissa valoisampi tulevaisuus.

Maa on monin paikoin niin kivistä, että pylväitten tyviin on metallirenkaalla korotettu alusta, jonka sisällä pylvas seisoo kivillä tuettuna. Omenapuutarhoja näkyi Huron järven alueella joitakin sekä karjalaumoja laajoilla avoimilla laitumilla on paljon.

Liikenne Ontariossa on hyvin rauhallista. Autot ajavat hiukan päälle kahdeksaa kymppia. Sataa saa ajaa vain teillä, joilla on kaksi kaistaa suuntaansa, tai ohituskaistat, joita Trans Canada Highayllä on tiheään. Varoituskylttejä kilpikonnista on Kaakkois-Ontarion teillä tiheään.

Koulubussit erottuvat muusta liikenteestä selvästi. Kun bussi pysähtyy, pysähtyy koko liikenne. Auton kyljestä kääntyy STOP-merkki tien puolelta ja kaikki paikalla olevat autot pysähtyvät kunnes bussi taas jatkaa. Bussipysäkkilevennyksiä ei teillä ole.

Ohituskaistoja on tiheään. Ne poikkeavat suomalaisista. Kun ohituskaista päättyy, päättyy samalla laitimmainen kaista ja laitimmaista ajava joutuu tämän tästä vaihtamaan keskimmäiselle kaistalle.

The Trans Canada Trail on noin 7900 km pitka vallusreitti halki laajan maan. Etta siita vaan patikoimaan. Takaan etta nakemista riittaa. samoin Kanadan halki vieva Tran Canada Highway on 7900 km pitka, yhtamittainen ajoaika ehka 4 - 5 paivaa, jos pysahtuu vain Timpan Baariin ja syo mukeista. Taman tasta tulee tien varrella vastaan kupolikattoinen tiehallinnon varikko hiekka ja suolavarastoineen.

Kannykat pelaavat vain isommissa kaupungeissa. Kanadassa ei ylipaataan ole samanlaista kannykkakulttuuria kuin meilla. Liftaaminen on muotia. Joskus liftarilla on kadessaan isoin kirjaimin kirjoitettu kyltti, joka kertoo, mihin on matkalla.

Tim Horton oli kanadalainen jaakiekkoilija 60-70-luvuilla. Han perusti liikekumppaninsa kanssa pikaruokakahvilaketjun, jonka baari loytyy joka kylasta. Tim Hortonista saa kahvia ja muita juomia, pullaa pikaruokaa. Kaikki on pakattu niin, etta voi syoda ja juoda ajaessa. Laajassa maassa ei aina jaada kuppilaan rupattelemaan, vaan jaketaan rauhallista rullausta pitkin highwayta. Timin kuoltua ketjun omistajaksi jai hanen liikekumppaninsa. Keksimme sille suomalaisen nimen: Timpan Baari.

Timpan Baari

Auton radiota.kaytetaan hyvaksi esimerkiksi ulkona nautettavissa elokuvissa ja laivaan mentaessa. Elokuvissa autot ajavat illan pimennyttya suurelle avonaiselle kentalle, jonka laidassa on niin suuri kangas, etta kuvan nakee autosta toisten yli. Aani saadaan kuulumaan auton radiosta kun kaannetaan radio ohjeen mukaan oikelle kanavalle. Ikkunat on pidettava kiinni moskiittojen takia. Laivaan mentaessa on samoin ohjeet oikeasta kanavasta.

Pienet mokit, hotellit ja motellit on rakennettu siten,  etta niissa on kaksi sisaankauntia. Toinen on normaali uloskaunti toiselta puolelta taloa, tai hotellin respan kautta avautuvan kaytavan kautta. Toinen avautuu ikkunan kautta tai ikkunan vieressa olevasta ovesta. Ikkunan taakse peruutetaan auto huoneen numerolla numeroituun pysakointiruutuun. Matkatavarat onkin sitten helppo nostaa autoon ja takaisin. Nain on tehty jarjestaan joka paikassa.

Jossain kohtaa pienta kylaa on aina kiviainesten myymala. Sielta saa ostaa kaikenlaisia kiviaineksia kasoista seka tummaa ruokamultaa, jota valmistettiin erityisella seulakoneella.

Tuulimyllyja tuli vastaan muutamissa paikoissa. Ihmisen vastustavat niita. Aurinkokennot yksittaisissa taloissa tai isommissa rakennuksissa ovat suuria ja niita nakee useammin. Niilla tavoitellaan selvasti merkittavaa sahkontuottoa.