Hauenpyynti

Paras hauenpyyntiaika Itä-Lapissa on toukokuun kahdenkymmenen päivän jälkeen ja siitä juhannukseen sakka. Parhaita pyyntipaikkoja ovat matalien nivojen alla, nivojen syvemmät kohdat, kivien alustat ja ylipäätään virtapaikat. Hauet ovat silloin virrassa syömässä pikkukaloja.

Saaliin määrään vaikuttavat ilmat. Jos on kylmä alkukesä, ei joelle haluta mennä. Myös syönti on eri päivinä ja kesinä erilainen. Myös työhommat tahtovat haitata harrastuksia. On harmillista, jos ei hyvälläkään syönnillä pääse kalaan.

Tiedot välineistä, pyyntiajoista ja paikoista ovat kalamiesten kesken yleensä salaisia.  Pyyntivälineitä ovat nykyään erilaiset uistimet, vain harvoin verkko: puukaloja, rapaloita, noin 8 - 10 cm pituisia ja matalassa vedessä uivia. Hyvin monen värinen käy. Saattaa joku ilta ottaa tietynväriseen, muotoiseen ja uintiliikkeiseen puu-uistimeen, tai peltilusikkaan, joskus värikkäämpään ja joskus värittömämpään. Päältä tumma, sivuilta ruskean kellertävän harmaa ja mahan puolelta vaalea on semmonen varma onki.

Osan saaliista jaamme vanhojen perinteiden mukaan kyläläisille. Ja he joskus kyselevät: "Saako niitä vielä, kun olivat niin hyviä." Kudun jälkeen saatu keväthauki on todella hyvää ja tuoretta, verestä kalaa.

Kuulin tässä muutamana päivänä, että hauenpyyntireissusta tullessa kysyi mies kaveriltaan: "Saanko minä viijä osan saaliista sille leskelle, jolta on se mies kuollu. Se ku ei ole tainu saaha verestä kalaa". Ukko oli ollut kalamies ja tuonut aina keväällä tuoretta kalaa. 

"Vie veikkoset ja ota nämä minunki kalat", vastasi kaveri. 

Mies meni taloon ja ojensi kalat leskelle. Leski purskahti itkuun. Tuli niin hyvilleen, kun oli luullut, ettei keväthaukea enää saa.

Siksi kannattaa keväällä haukea pyytää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti