torstai 14. huhtikuuta 2016

Senioritalo

Sovin Helsinginreissulla erään kaverin kanssa, että käyn heidän luonaan illalla. Tutkin internetistä, millä paikalle pääsee parhaiten. 
Kaveri sanoi: - Lähdet vaan itään päin meneviin vaunuihin.
- Kyllä, mutta missä se itä täällä hämärässä ja pilvisessä kivikylässä on, ajattelin. Paras näytti karttojen perusteella olevan olevan metro ja sain asemalle vielä opastuksen, omasta porukasta.
- Vien sinut oikealle laiturille, että et lähde väärään suuntaan, hän sanoi ja niin istuin metrojunassa ja pääteaseman laiturilla sain vielä soittamalla tarkennusta kävelymatkalle.
Kaveri esitteli taloa. Alakerroksessa oli vaatteitten pesu- ja käsittelytilat, kirjasto ja yhteinen ruokailutila.
- Tämä on sellainen senioritalo, yhteisötalo, hän kertoi. 
Autosuoja oli kellarin tasalla.Asunnon oven vieressä oli huoneiston varastotilojen ovi. Vanhemmissa kerrostaloissa varastot ovat kaukana kellarissa tai ullakolla.
- Tässä alempana on vierashuone, jota voi vuokrata vieraalle enintään kolmeksi päiväksi. Tässä asuu kahdeksankymmentä henkeä. Ikäraja on kai yli viisikymmentä vuotta, kaveri kertoili.
Talon katolle oli tehty takkahuone näköalaikkuneoineen sekä kuntohuone ym. sekä leveät kattoterassit.
- Täältä voi nähdä kauas Helsinkiin, kaveri kertoi. Kävimme vielä katsomassa talon sähköisen ilmoitustaulun. Talossa oli tapahtumaa tapahtuman perään.
- Senioritalo, ajattelin kun istuin metrossa matkalla hotelliin.
- Mitenkähän me hyödynnämme tätä ideaa siellä Sallassa, ajattelin. - Sinne keskelle ei mitään ei kivistä kerrostaloa kannata rakentaa. Ehkä yhteisöllisyys saadaan muutenkin syntymään. Myös matkailussa voi olla yhteisöllisiä aineksia tai piirteitä.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Saijan vihreä talous

Saijan vihreän talouden hankkeen tutustumisreki päättyi eilen maatilatason bioenergianlaitosten tuottajan Metaenergian touhuihin tutustumiseen. Tutuksi tuli myös Volter Oy:n hakkeesta lämpöä ja sähköä tuottava laitos, sekä aivan uusi keksintö hakkeen kaasuttamiseksi pyrolyysikaasuttimessa. Tietoa varsinaisesta keksinnöstä emme tietenkään saaneet, mutta pömilän näimme ulkopuolelta.

Biokaasun tuotanto maatiloilla on lähtemässä liikkeelle, ehkä voimallisestikin. Saadaan omaa sähköä, lähes kaikki tarvittava määrä ja vähän niinkuin sivutuotteena lämpöä, joka riittää kovimpia pakkasia lukuun ottamatta, sekä hajutonta kasvelle parempaa ja riittoisampaa lantaa.

Biokaasulaitoksen liittäminen olemassa olevaan maatilaan on helppoa. Entinen lietesäiliö toimii lopputuotteen varastona ja uutena tehdään lietteen vastaanottosäiliö navetasta tulevalle lietteelle, mädätyslaitos komponentteineen ja uusi jälkimädätysallas. Ja ei kun mädätysreaktori ja generaattori, sekä biokaasukattila pyörimän.

Kaasun määrää voi kasvattaa lisäsyötteillä. Se vaatii kuitenkin omat prosessinsa ja komponenttinsa. Jos kaasua riittää, voi osan kaasusta jalostaa myös traktorien ja autojen polttoaineeksi erillisessä kaasunpuhdistuslaitoksessa. 


Eiköhän tämä ole kiertotaloutta parhaimmillaan ja ympäristön asukkaat pääsevät nauttimaan hajuttomammasta maataloudesta!

http://www.metaenergia.fi

http://volter.fi/fi/

perjantai 26. helmikuuta 2016

Saijazz jälleen pääsiäisenä

Saijazz konsertti kuullaan taas pääsiäislauantaina 26.3. alkaen klo 20.00 Saija-Pirtillä ja sunnuntaina 27.3 kirkkokonsertilla kello 18.00 Sallan kirkossa. 

Saijazzeilla on kolme esiintyjää, jotka kaikki sopivat hienosti Saija kylätalon tunnelmaan. Kertaakaan ei vuodesta 1996 alkaneen Saijazzin historian aikana ole yleisö pettynyt tunnelmaan tai esiintyjiin. Yleisö osaa odottaa rehellistä musiikillista osaamista, arvostaa yllätyksiä ja ottaa esiintyjät syleilyynsä saaden nämä tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Tällä kertaa ovat vuorossa Lapland-Balkan, yllättävä kantele laulun kera ja sokerina pohjalla tuttu Jukka Perko Trio. Lipunmyynti on alkanut, helpoimmin lipun saa netistä osoitteesta lipputoimisto.fi. Tiedusteluihin vastaa Erkki Yrjänheikki


Jaakko Laitinen & Väärä Raha tulee Lapista - Sallasta, Inarista ja Rovaniemeltä. Musiikki on monissa liemissä marinoitu erikoisuus, missä voi kuulla kaikuja Balkanin mustalaisrytmeistä, venäläisistä romansseista ja vanhasta suomalaisesta iskelmästä. Laulut ovat pääasiassa omia. Sanoitusten johtoaiheena on tietysti rakkaus, mutta myös muut elämän keskeiset kysymykset - kaiken katoavaisuus, muistojen pettävä hehku, maailmallisen onnen häilyvyys ja kunnianhimojemme lopullinen turhuus - tulevat käsitellyiksi. Sävelissä ja rytmeistä kietoutuvat toisiinsa ilo ja suru erottamattomaksi kudelmaksi, joka saa tanssijalan vipattamaan!


Väärä raha perustettiin vuonna 2009. Se on julkaissut kolme pitkäsoittoa ja keikkaillut peräti 11 eri maassa. Ja aina on toiminut kuin väärä raha - vieläpä itse Balkanin festivaaleilla. Yhtyeen jäsenet ovat: Jaakko Laitinen, laulu, Jarkko Niemelä, trumpetti, buzuki, alttotorvi, Marko Roininen, haitari, Tuomo Kuure, kontrabasso ja Janne Hast, rummut. Jarkko Niemelä pitää itseään sallalaisena, koska on täällä käynyt peruskoulun ja muuttanut sen jälkeen Rovaniemelle.


Ida Elinan musiikkimaailma tihkuu jazzia, poppia, soulia ja gospelia. Kanteleensoittajana hänen täytyy koukuttaa yleisö jollain tutulla, mutta tämä ei tarkoita ikivanhaa kansanmusiikkia vaan voisi Saijalla olla vaikka James Bond -teema, Michael Jacksonin Billie Jean tai Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija. Mikä se onkin, lipun ostaneet tulevat olemaan myytyjä hänen edessään. Ida Elinan myötä innostumme kantelemusiikista ja vahvasta tulkinnasta, heittäydymme ja rikastumme uudella kokemuksella; onko tämä tottakaan.


Ida Elina on opiskellut Sibelius-akatemiassa, voittanut vuonna 2011 järjestetyn ensimmäisen Suomessa järjestetyn kansainvälisen kantelekilpailun ja julkaissut kolme levyä, viimeisimpänä viime vuonna CD: n Hello Worldin. Hänestä on tullut kanteleensoiton uudistaja, joka alkoi esittää poppia ja muuta rytmimusiikkia pelkällä kanteleella säestäen.


"Kyllä sitä kanteletta edelleen ihmetellään monessakin paikassa. Minä pidän sellaisesta yleisöstä, joka ei ole koskaan kuullut kanteletta muuta kuin kansanmusiikissa eikä tiedä ollenkaan mitä on tulossa. On kiva rikkoa niitä ennakkoluuloja.”


Ida Elina on tottunut esiintymään monenlaisissa paikoissa; Saijan lisäksi hän esiintyy sunnuntaina 27.3. klo 18.00 Sallan kirkossa. Tällöin ohjelmistossa on enemmän gospel-musiikkia, ehkäpä myös virsi Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan.


Jukka Perko on Saijalla tuttu, kuin oma poika. Hän on ollut mukana alusta eli Aahon ajoista saakka, tuonut Saijalle huikeita bändejä ja hänet muistetaan Vesku Loirista. Ehkä kuitenkin parhaiten ikimuistetaan Jukan saksofonisoolot, jotka jäävät kaikumaan Saijan kylätalolle ja tyytyväisen yleisön mieliin, kun pääsiäislauantain konsertti on päättynyt.


Saksofonisti Jukka Perko soitti itsensä jazzkansan tietoisuuteen teini-ikäisenä Pori Jazz-festivaaleilla, seuraavana vuonna hän soitti jo Dizzy Gillespien bändissä. Ja sillä tiellä ollaan. Olavi Virran musiikki, Avaran ja Kuhmon Chamber Orchestran kanssa soitetut virret, lukuisat konsertit isommilla ja pienemmillä kokoonpanoilla ovat koulineet Jukka Perkosta arvostetun ja monipuolisen muusikon, jolla on ymmärrystä sille, mistä elämässä on kysymys: tasapainottelusta täydellisyyden tavoittelemisen ja keskeneräisyyden hyväksymisen välillä.


Tällä kertaa Saijazz esittelee triossa basisti Antti Lötjösen, jonka bändeihin kuuluu mm. Ilmiliekki Quartet ja Five Corners Quintet. Oma yhtye on Antti Lötjönen Quartet East. Hän on opiskellut Sibelius-akatemiassa. Hänet tunnetaan myös monista muista yhtyeistä ja omista sävellyksistä.


Teppo Mäkynen on myöskin opiskellut Sibelius-akatemian jazzmusiikki linjalla. Jukka Perkon kanssa tiet yhtyivät jo Perkon ja Pyysalon Poppoo-yhtyeessä vuonna 1996. Mäkynen omista bändeistä muistetaan Teddy Rok Seven ja The Stance Brothers. Nämä ovat saavuttaneet myös maailmalla kuuluisuutta Japania myöten.


Mäkynen soittaa Jukka Perko Jazztetissa rumpuja. Hän on saanut Jazz-liiton Yrjö-palkinnon vuonna 2007 ja hänet on valittu Jazz-rytmit -lehden kriitikkoäänestyksessä kuudesti parhaaksi rumpaliksi.


http://www.saija.net/saijazz2016.html

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Puu- ja aurinkolämmitys, opettelua kantapään kautta

Aikaisemmin lämmitin suoralla sähköllä ja pirtinuunia ja saunaa puulla. Uuni lämpeni pakkasaikaan kerran päivässä ja lauhemmilla joka toinen päivä. Sähköä kului noin 20 000 kwh ja puulämmityksen osuus lienee ollut siinä 10 000 kwh. 5000 - 7000 kwh sähköstä on valaistusta, kodinkoneitten kulutusta ja autojen lämmitystä, jne. Kuukauden lasku oli 240 euron paikkeilla.

Sähkön hinta Spot markkinoilla oli noussut reilusta kahdesta sentistä kilowattitunnilta vuonna 2005 neljän sentin paikkeille kesällä ja talvella kovimmilla pakkasilla jopa yhdeksään senttiin. Ennusteet viittasivat siihen, että hinnan nousu jatkuu. Laskutus muuttui reaaliaikaiseksi ja pakkaskuukauden lasku nousu 300 euron nurkille.
- On tehtävä jotain, ajattelin ja tein vertailulaskelmia. Arvioin, että sähkön hinta nousee hiukan. 

Puu- ja aurinkolämpö oli laskelmassa edullisin ja takaisinmaksuaika sähköön verrattuna 9 - 12 vuotta. Maalämmön takaisinmaksuajaksi tuli 12 - 17 vuotta. Uudemman tekniikan mukaisen suorasähkölämmityksen takaisinmaksuaika olisi ollut 30 - 50 vuotta, eikä ihan viimeisimpiä sähkölämmön ohjaussovelluksia ole markkinoilta saatavissa. 

Puun heikko puoli on siihen tarvittava työ ja maalämmön riskinä on sähkön hinnan nousu. Kun roskapuuta on käytettävissä yllin kyllin, päätin laittaa puulämmityksen ja siihen tueksi aurinkokeräimet kesäaikaa varten.

Olen nyt opetellut puu- ja aurinkolämmitystä puolitoista vuotta. Puulämmityslaitteena on Termax Natura 20 käänteispalokattila ja 1500 litran varaaja, sekä katolla Savosolarin aurinkokeräimet 12 m², joita ohjataan Oilonin ohjauslaitteilla 

Vuosi sitten ennen kaamosta aurinkokeräimet asennettiin toimintakuntoon. Myöhäisen syksyn vuoksi asentaja käänsi keräimen talviasentoon ja sanoi: "ei se pyörähä ennää". Yhden kerran lumi suli panelien pinnasta, mutta lämpöä ei tullut. Jäin odottamaan, milloin aurinkoa olisi riittävästi. Olihan lopulliset säädöt ja testaukset vielä tekemättä. Lumikerros panelien päällä kasvoi.

Pakkasten kiristyessä opettelin puulämmitystä. Savupiippu oli liian lyhyt ja peltinen piipun hattu oli poistettava, kun se ei sovi keskuslämmitykseen kovinkaan hyvin. Hankin piippuun hiukan jatkoa ja jatkan sitä vieläkin ensi vuonna. Kattilan amerikkalaisesta manuaalista sain säätöohjeita, joilla justeerasin kattilan toimintaa. Oppi tulee pikkuhiljaa ja välillä on tuntunut, että kantapään kautta. On oltava riittävän pitkä kattilan ohjeen mukainen piippu, sopivan kokoiset puut ja niille sopivat säädöt kattilassa. Halon kosteustila on oltava sopiva. Liian kuiva kaasuuntuu liian nopeasti ja käänteispalokattila ei ehdi polttaa kaasuja.

Jatkoin piipun pituutta teräsputkella noin 80 cm ja poistin piipun päältä tarpeettomaksi ja jopa haitalliseksi osoittautuneen hatun.

Helmikuun lopusta maaliskuun alkuun oli harmaata ja pilvistä. Kevensin lunta panelien päältä ja kiersin kintaskädessä paneelin reunaan pienen kaistan puhtaaksi. Seuraavana päivänä puolilta päivin loput lumet valahtivat alas.

- Siinä yhentoista aikaan, sanoi kotona ollut vaimo. 

Sunnuntaina 8.3.2015 lupasi aurinkoista. Toiveissani seurasin mittareita. Ohjauskeskuksen mukaan panelin lämpö nousi ja pumppu käynnistyi. 
- Mitä ihmettä, kun lämpöä ei tulle, ihmettelin ja pitelin kylmästä tuloputkesta kiinni. Kävin katolla, kunnes huomasin, että yksi venttiili on kiinni, eli talviasennossa. 
- Sen tulinen, ajattelin!

Vesi lähti kiertämään, mutta ohjauskeskuksen mukaan paneli alkoi jäähtyä nopeasti ja pumppu pysähtyi. 
Kiikuin katolle ja tunnustelin varaajalle lähtevää putkea. Ei kättä kestänyt, oli niin lämmin: - Ahaa, anturi on väärässä päässä, ajattelin. Olin sitä koko talven aavistellut. Onneksi sähkömies oli varannut johtoon pituutta riittävästi. Se ylsi oikeaan paikkaan ja vesi alkoi kiertää jälleen, aluksi kuumana.

Maaliskuussa puiden varjostus haittasi aamulla ja illalla. Paneli sulaili aurinkoisena päivänä ennen kymmentä ja pumppu käynnistyi. Tuleva vesi oli reilut 20 astetta lämpimämpää, kuin panelille menevä vesi. Suunnitelmissa on ottaa kaakkois- ja lounaispuolen puita pois tänä talvena.


Ensin tuli parikymmentä kwh päivässä ja myöhemmin keväällä huomattavasti enemmän. Se hidasti varaajan kylmenemistä. Lämmitystarve puulla voi siirtyä vuorokaudella.  Yöpakkasten aikaan säätölaitteet ohjasivat lämmön betonilattian lämmitykseen, eikä auringosta saatu lämpöä riittävästi. 

Aurinko nousi päivä päivältä korkeammalle, puiden varjostus väheni ja lämpöä tuli enemmän. Huhtikuun neljäntenä päivänä oli aurinkoinen päivä. Klo 10.40 oli paneelista tulevan veden lämpö yli 50 astetta ja menevä vesi päälle 30 astetta. Klo 14.30 panelista oli tuleva vesi 67 asteista ja panelille menevä 43 asteista. Puulämpöä ei tarvittu. 
Toukokuussa käynnistyi keräimen lämmityskierto jo aamukahdeksan tienoilla. Kesäkuun 14. oli panelilta tulevan veden lämpö 87,5 astetta. 

Heinäkuun lopulla ja elokuun alussa oli pitkä poutajakso. Kummallakin kertaa lämpeni varaaja niin kuumaksi, että oli jopa vaarana kiehuminen. Valutin siitä syystä kaksi kertaa kuumaa vettä viemäriin pari tuntia.

Elokuusta lokakuuhun auringosta saatava lämpö hiipui ja lopulta tuli talviaika ja suljin hanan jälleen. Paneli on lumen alla reilut neljä kuukautta, kunnes se taas herätetään henkiin.

Sähkön hinta ei laskenutkaan, mutta sen siirtohinta nousi huomattavasti. Sähkölaskuun menee nyt noin 200 euroa vähemmän kuukaudessa kuin ennen. Kymmenessä vuodessa on säästö tällä hinnalla 24 000 euroa. Laitteet tulevat sillä maksetuksi asennuksineen.

Puuta meni aikaisemmin vajaa 10 pinomottia yhteensä saunassa ja pirtinuunissa. Viime talvena puuta meni reilut 15 pinomottia. Tämän lämmityskauden aikana on mennyt 6.1.2015 mennessä noin yhdeksän pinomottia kattilassa ja pirtinuunissa sekä motin verran saunassa.

Pysyykö sähkön hinta alhaalla? Epäilen. Kun uusiutuvien energioiden tuki ei enää paina hintoja alas, nousee sähkön hinta. Kuinka paljon, sen aika näyttää. 

Energian hintakehitys

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Syyspäivä

Keltaiset lehdet varisevat vaaranrinteen koivikossa tuulen heilutellessa puiden latvoja. Polveileva puro solisee vieressä rinteellä, mutta kuulen sen huonosti, kun korvilla ovat kuulosuojat ja raivaussaha pörisee valjaissa. Kaatelen lepikkoa ja koivikkoa ja väliin yksittäisen kuusen. Esiin nousee koivikkoinen rehevä kuusimetsä.

Karhumiehiä oli tiellä tänne tullessa. Odottelivat tietoja toisilta, onko havaintoja. Ovat yhden tälle syksylle kaataneet.

Pari päivää sitten, kun lähdin palailemaan palstalta, kuulin puhelimesta, että "täälä olis niitä karhutietoja". Kävin katsomassa. Oli lanpaan tappanut talon pihasta ja kantanut rämeikölle ja siinä syönyt. Vain mytty nahkaa, pää ja sorkat jäljellä. Oli naapurin isäntä huomannut, että tokassa oli verinen lammas. Kasvattaja huomasi heti, että "yksi on poissa" ja toinen oli raanakko.

En löytänyt lammastarhasta selvää tassun jälkeä. Oli liian kova tanner. Päivän päästä löytyi lähettyviltä suuren karhun jälki pehmeällä tiellä. Kulkukarhu. Ei tällaista jälkeä ole aikaisemmin tullut tänä kesänä vastaan.

Tiheän risukon keskellä vaaran rinteessä on eläinten polku. "Porot ja pikkuelukat siitä ovat mahtuneet kulkemaan ja ehkä se karhukin on tästä kulkenut", ajattelen. Nyt se tulee ristironkkeliin ohutta leppää ja koivua. "Ehkä ne elukat siitä kuitenkin pääsevät".

Eläimet kulkevat rinnettä ylös ja alas näitä kuusikkojuonteita pitkin. Nyt tiheikkö alkaa saada hiukan enemmän valoa ja tuulen henkäystä. Puut alkavat entisestään vankistua ja kasvaa. Luonto ottaa hyödyn jokaisesta sahan liikkestä.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Maailma muuttuu, Suomen kuvalehti vuodelta 1968

Suomen Kuvalehdessä 30.3.1968 oli juttu Sallasta. Kannessa luki: Onko Lapilla toivoa? Sisäsivuilla oli Jaakko Okkerin kirjoittama juttu "Salla elää elämäänsä".

Silloin oli Sallassa ehkä hiukan vajaa 10 000 asukasta joista alle 16 vuotiaita 40 %, eli saman verran kun on nyt asukkaita. Elinkeinoista nähtiin metsätalous tärkeimmäksi, mutta puun hinta oli sillä hetkellä kovin alhaalla. Uskottiin matkailun tulevaisuuteen. Raja Venäjälle tai silloin Neuvostoliittoon uskottiin aukeavan tuossa tuokiossa. Meni siinä vielä 34 vuotta ja ehti Neuvostoliittokin häipyä kartoilta. Yritykset, varsinkin velkaiset koneyrittäjät olivat pulassa, kun korko oli noussut lähes 15 %. Jutussa kuvataan pakkohuutokauppojen tunnelmia. Nyt eletään Euroopan unionissa ja korot ovat käsittämättömän alhaalla.

Mikä on muuttunut: Matkailuun uskotaan edelleen ja kävijämäärät ovat nyt yli satakertaisia. Metsätalous on merkittävä, vaikka työpaikat silloiseen nähden ovat hyvin vähissä. Rajan aukeamisen merkitys alkaa vasta nyt näkyä. Venäläiseen ei enää voi olla törmäämättä Sallassa. Puhutaan, että rahaa käytetään ehkä 350 euroa päivässä venäläistä kohti. Se on paljon.

Ns. "Osaran aukeista" puhuttiin myöhempinä vuosina hyvin paljon. Nyt ei niiden paikalla ole ole aukeata, vaan synkeää metsää, hoitamattomilta kohdin melkein läpipääsemättömiä.

Maa- ja porotaloudesta ei Okkerin jutussa puhuta. Ne ovat sitkaita elinkeinoja. Suhteellisesti ajatellen niiden merkitys on tänä päivänä on suuri.

Suurin ero on lasten määrässä. Reilut viisi vuosikymmentä ovat nuoret ikäluokat lähteneet perustamaan perheitään "etelän maille" meitä muutamaa juurikkaa lukuun ottamatta. Nyt on lapsia ehkä kymmenesosa siitä, mitä silloin oli.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Keväthangilla

Keväällä on aina herätty siihen, että yöllä on ollut pakkanen, niin kova, että hanki kantaa. Silloin on lähdetty liikkeelle, kuka jalan kuka suksella. Kun hanki ei petä, voi mennä sinne minne haluaa. Monena keväänä on kylän ympäristö ollut pakkasaamuna latuja täynnä.

Yöllä oli pakkasta yli kymmenen astetta. Kun heräsin, lueskelin lehtiä pitkään ja annoin ajan kulua. On vapaapäivä ja mielessä oli hangen päälle lähtö.

Panin hihtokappeet päälle ja lähdin sukset olalla kohti Sarivaaraa, latujen lähtöpaikkaa. Entisellä vaaran urheilukentällä kokeilin hangen kantavuutta. Päätin kääntyä kohti vaaran lakea latureiteistä välittämättä. Rinteellä oli mies kävellyt koiransa kanssa. Laella katselin kylän pohjoispuolen vaaroja. Nuoruudessa niiden nimiä lueteltiin, kun täältä vaaran laelta niitä katseltiin.

Vilkaisin vaaran laella olevan tietoliikennemaston latvaan. On yli kahdeksankymmentä metriä korkea. Vaikka se on vaaran laella on se kylän maisemaan nähden hyvin huomaamattomalla paikalla. Ympäristössä televisiot näkyvät ja kännykät kuuluvat.

Laskin kaakkoisrinnettä alas puita väistellen loivimpia kohtia pitkin. Välillä oli ketun yöllisiä jälkiä. Saattaa olla supikoirakin. Kelkkareittiä pitkin käännyin etelään. Joku oli hiihtänyt jo ennen minua.

Aavan laidassa pörähti riekko. Käännyin takaisin kylää kohti entistä Kellontietä, vanhaa talvitietä. Koppelo pörähti lentoon. Käännyin sitten Kaksuopajanaavalle vanhaa heinätietä ja törmäsin näädän jälkiin jängällä. Siitä oli hipsutellut ja jatkoikin samaan suuntaan jonkin matkaa.

Korvessa vanha heinätie oli tukossa lumen kaarelle painamien nuorten koivujen vuoksi. Jouduin kiertelemään. Aaavalla olivat viemäriojat vesillä ja ohut pettävä jääkansi päällä. Kokeilin sauvalla. Hetken hain paikkaa mistä mennä yli ja sitten laskin vinosti ja nousin samalla vauhdilla vastakkaiselle törmälle. Jää vain risahti.

Molemmin puolin ojitettu heinätie oli nyt hylätty koivukuja, jota pitkin oli hyvä hiihdellä. Taas ojan ylitys ja siitä kohti Aatsinginsuuta. Välillä ketun jälkiä.

Joen jäät olivat paikoillaan, mutta rannoilla on hiukan porevettä. Jäiden lähtö tulee aivan kohta, jomman kumman puolen Vappua. Koivikkometsän seasta alkoi häämöttää mökki ja sen vieressä oleva sauna. On kevättalvella käyty.

Alavirrasta kuului yhä kovemmin metsäkoneen ääni. Päätin hiihtää sitä kohti, Muurahaisen suvannon koivikkoista laitaa. Välillä oli ylitettävä metsäojia ja lammasaita ja ryteikössä kierreltävä hankalia paikkoja.

Renttimäkosken rannassa minua tervehti kaksi joutsenta. Astelivat hitaasti sulan vierestä joen keskiosaa kohti, nousivat juosten siivilleen ja lensivät joenvartta alavirtaan. Siitä metsän halki kylätielle.

Kone oli Ylimäisen talon kotipalstalla. Kävin katsomassa, kun se kaatoi oksaisia pellonlaitapetäjiä. "Komeita pinoja", sanoi lenkkeilijä. Jäljelle jää harvennettu, hyvä ja pitkän päälle kauniskin metsä.

Siitä oli vielä pikku matka kotiin. Päätin keittää päiväkahvit ennen ruuan laittoa. Tänään syödään hirvipihvejä.