Hauven pyyntiin

Perämoottori alkoi piiputtaa. Näytti siltä, että parikymmenvuotinen yhteistyö, joka alkoi Helvin kaupan pihalta takuulappujen allekirjoituksella, päättyy. Kysyin silloin Helviltä, kylän kauppiaalta:
- Paljonko se maksais tästä sinun kaupasta nelijän hevosvoiman nelitahti Yamaha, joka on Rovaniemellä tarijouksessa?
- Se maksaa saman verran, sanoi Helvi napakasti.
- No tilaa yksi.

Oli aikaa kulunut ja tuli vikoja, joita en ymmärtänyt, enkä voinut niille mitään.

Olin kuullut, että Kemijärvellä Isolla kylällä on Terko, korjaamo joka vois ehkä tälle jotain. Soitin ja lähdin ajelemaan moottori peräkopissa sinne.
- Ois hyvä, jos saatais muutama vuosi lisää käyttöikää, ajattelin.

Viikon päästä soitin:
- No, joko sitä vois tulla hakemaan.
- Joo. Täällä se on. On kunnossa.

Kun ajoin korjaamon vaatimattomaan pihaan sanoi mies:
- Löytyhän se vika. Se, joka sitä on aiheuttanut. Mutta nyt se on kunnossa. Tein siihen huollon ja vaihoin tulupan, että nyt sillä voi ajella.

Moottori rullasi kuin uusi. Meni monta kesää, kunnes se taas teni ja vein Terkolle.
- Minä sain sen kuntoon, mutta siinä ei ole takuuta, kauanko kestää. Vika on kaasuttimessa ja sitä ei voi korjata. Se pitää laittaa uusi. Kertoi mies kun tulin hakemaan.
- Se kestää nyt minkä kestää, mutta sitten se on pantava uusi, mutta se kyllä kallis osa.

- Tai vaiha koko kone. Täälä on uusia. Hän näytti telineissä olevia moottoreita.
- Oisko Tohatsu hyvä? Olen ajanut pari Tohatsua vanhaksi?
- Ota Susuki, saat kunnon koneen.
- Sekö on parempi?
- Siinon vähiten vikoja.

Katselin viiden hevosvoiman Suzukia telineessä ja mietin.
- Joo. Minä ajelen nyt mitä kestää ja tulen sitten.

Meni muutama uistattelureissu, kunnes teni aivan heti lähdön jälkeen, eikä enää suostunut käymään. Tuli nolo reissu. Oli palattava takaisin.

Heinäkuussa vein vanhan koneen Terkolle.
- Minä jätän sulle tämän vanhan ja mietin vähän aikaa, mille aletaan ja tulen sitten. Otan tuon vitosen, mutta mietin vielä vähän.

Kun tulin, oli vitonen myyty.
- Ota tuosta. Se on kuutonen. Se on sama kone kuin viitonen, mutta siitä on otettu enemmän tehoa.

Sovittiin hinta ja otin sen. Sain vanhasta pienen hyvityksen.
- Ajele kymmenen tuntia ja tuo tänne, niin tehään ensimmäinen huolto. Se pitää tehä täälä, että takuu pysyy.

Ajelin kotiin, kävin Tenniöllä kokeilemassa ja panin sen jälkeen varastoon odottamaan uutta kesää.

Kävin myöhemmin syksyllä korjauttamassa toista konetta ja kysyin:
- Sinoot tietenki myyny sen minun entisen moottorin?
- Joo olen. Tuli yks mies, oli polttanut moottorinsa pilalle. Oli vesi heittäny kiertämästä. Se on eri merkkiä, mutta sama kone, samasta tehtaasta. Se kysy, että mitä tuo maksais, jos sitä korjais. Sanoin että ei sitä voi korijata. Ota siitä kaasutin ja osta tästä tämä varaosiksi ja pana se kaasutin siihen, kun se on siitä rikki ja ajele sillä. Se on muuten kunnossa.
- Ja siihen se sitten meni, varaosiksi, hän kertoi virne silmäkulmassa.

Talvi meni ja oli kesäkuu pitkällä, kun oli vene vielä telojen päällä.

- Lähetääks tänään joelle, kaveri sanoi.
- Joo. Lähetään. Sanoin, mutta mietin, miten päivän hommat sais tehtyä.
- Minä halon nuo pölkyt ensin.
- Kyl ne kerkii, mut no halo sää vain ja lähetään sit.

Vedettiin vene kärryn päälle, kannettiin teljot, veden viskauspönttö, melat paikalleen ja uusi moottori teljolle. Ajettiin rantaan, työnnettiin vene vesille ja ruuvattiin moottori kinni.

Silmäilin, että hanikat ovat oikein, ilmaruuvi pensatankin päältä auki. Otin käynnistysnarusta kiinni ja nykäisin. Ei puhunut mitään, ei seuraavalla, eikä seuraavallakaan kerralla, eikä vaikka kuinka vedin. - Se on joskus keväällä tämmöstä, että ei meinaa lähteä, sanoin. Mentiin rantaa ja vedettiin vuorotellen, mutta siitä ei ollut apua.

- Lasketellaan virran matkassa ja nakellaan, sovittiin. Jospa se kone siitä käynnistyis kun välillä nykäistään. Ei lähtenyt.

Seuraavan päivänä oli käynti kirkolla. Oli jo pitkälle iltaan kääntyvä päivä, kun tulin kotiin. Soi puhelin:
- Mitäs sää teet?
- Olen tulossa justiin kotiin.
- Missäs sää nyt oot?
- Olen justiin työntämäss avainta oven lukkoon. Vaihan vaatteet. Tuu kaveriksi, niin katotaan tuo moottori.

Hain sopivan lankunpätkän, mittasin korkeuden ja panin kiinni varaston seinään nurkanpäähän niin, että moottorin alle mahtui vesisaavi. Ohjekirjan mukaan potkuri on oltava vedessa, kun käynnistää.
- Katotaanpa nyt kaikki, että on varmasti kohallaan, sanoin.

Kaveri kumartui moottorin kylkeen takana olevaa alareunaa kohti:
- Mikäs se toi on? Katsoin, että siellä on niin kuin pullon korkki nurin päin ja symboolit on vieressä.
- No voe perkele. Sehän on pensahana! Käänsin auki.

- Kokeillaampa nyt miten käy? Sanoin toivorikkaana ja tartuin tukevasti vetonarusta. 

Moottori alkoi kehrätä kolmannella nykäisyllä pehmeästi ja porskutin kaasulla vettä.

- Lähetäämpä joelle. Sainoin ja jatkoin:
- Nyt kerkiää vielä vähän aikaa. Nostetaan moottori tuohon sinun autoon ja minä tulen perässä.