lauantai 18. marraskuuta 2017

Samalla kertaa

Pyrytti. 
- Niin. Olis vielä se renkaan vaihto. Jos sais vielä senki samalla kertaa, kun tässä on kaikki muut asiat jo hoidettu, ajattelin. Olivat liukkaan tuntoisiksi menneet, vaikka ei pitäisi olla vielä kuitenkaan sakkorenkaita.

Kaivoin puhelimen taskusta. Nostin sen yläviistoon, että räntä ei kastelisi sitä muualta kuin nahkakansista. Hain Fonectan avulla numeron, soitin ja esittelin itseni:
- Olis renkaitten vaihto. Minä olen Rovaniemellä ja lähen tästä ajelemaan. Käviskö semmonen?
- Tule vain. Viiteen ollaan täälä.
- Pitäskö se niitä kokoja ilimottaa. Auto on tuola parin saan metrin päässä?
- Joo. Ilimota. Laitan renkaat valamiiksi.

Tihrustin numeroita hämärtyvässä iltapäivässä. Soitin, että tämmösiä ne ovat.
- Pannaanko oikeen hyvät?
- Mikkä ne semmoset on? Kysyin ja myyjä selitti.
- On uusi malli. On kuule hyvä pito.
- Joo. Pannaan semmoset.

Ajeleksentelin autojonossa Kemijärveä kohti. Kokeilin vielä ennen liikkeeseen tuloa, kuinka helposti sutii ja heti oli sutimisenesto päällä. Ajoin suoraan hallin ovelle ja astuin käyntiovesta sisään.

Oli täysi tohina päällä. Lattia täynnä uusia kelkkoja ja touhuunsa keskittyneet miehet niiden kimpussa. 
- Kokoavat myyntiin, ajattelin. Seisoin hetken ja katselin.
- Oli se renkaiden vaihto, sanoin venyttäen.
- Ajanko tähän? Katsoin vapaata paikkaa oven vieressä ja sen edessä olevaa rengaspinoa.

Yksi nuorista miehistä alkoi suoristautua kelkkansa yltä. Katseli vielä hetken ikään kuin muistaakseen, mihin jäi ja kääntyi verkkaisesti kohti nosto-ovea ja avasi sen. Hän ohjasi minut autoineni sisälle ja näytti käsillään merkin pysähtyä.

Nousin ylös. Mies työnsi verkkaiseen, mutta määrätietoiseen tapaansa nostolaitteen jokaisen renkaan kohdalle ja pumppasi auton ylös parilla varmalla liikkeellä. Laittoi sitten ilmanpainejohdot järjestykseen ja alkoi päästellä renkaita.

Samaan aikaan käveli toinen vanhempi asentaja, otti renkaan, päästi ilmat, purki vanhan kumin ja venttiilin pois ja pani uuden venttiilin kumiosat rasvattuna tilalle. Puhdisti vannetta, sipaisi uuteen renkaaseen rasvaa ja pani paikoilleen. Puhalsi ilmanpaineella renkaan kunnolla paikalleen, laski ilmat ja laittoi uudet venttiilin sisäosat. Laittoi sitten paineen mittarilla tarkasti katsoen.
- Ku vanhaksi menee, niin kumi kovenee, eikä piä. Hän puheli.

Käännyin uusiin kellkoihin ja sanoin: - Menevät myyntiin?
- Ennakkomyynnissä. Keväällä jo kun saivat kausialennusta.
- Saako näitä kattoa? Kysyin.
- Tuola toisessa hallissa on lisää. Nuorempi mies sanoi, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä niitä katselemaan.

Toinen kaveri sai kaikki renkaat irroitettua, päästeli ilmat pois, otti valmiin renkaan, alkoi tasapainoittaa ja pani saman tien paikalleen. Hän laski auton sitä mukaa alas, kun oli valmista, rengas kerrallaan.

Kun viimeistä rengasta laskettiin, käveli vanhempi mies avaamaan ovea.
- Kassan kautta. Sanoin.
- Joo, minä soitan. Vanhempi mies sanoi.

Maksoin. Taempana istui vanhempi nainen ja toivoti hyvää matkaa.
- Omistaja. Ajattelin.
Tielle päästyäni kokeilin, miten sutii. Ei sutinut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti