Salahillapaikka

Hillakuumetta kuin ennen vanhaan

Hillapaikat ovat salaisia, toisten mielestä enemmän, toisten vähemmän. Jos tiedän hyvän paikan, menen ja kerään, enkä sitten taas tiedä. Jos näytät hyvän paikan kaverillesi, on se sen jälkeen myös hänen salainen hillapaikka. Moni pelkää, että voi jäädä itse ilman paikkaa, jos ei ole tiedossa niitä useita. Minulla on. Ei tarvi pelätä.

Aloitin hillastuksen alle kymmenen vuoden ikäisenä. Hillaa alettiin ostamaan kyläkaupoissa ja hinta herätti toivoa tulevaisuudesta. Keräsimme mummin ja ukin kanssa kolmistaan. Mummi sai ensin oman ämpärinsä täyteen (noin yhdeksän kiloa) sitten kaverina Ukin ämpärin ja minun pienen päälärin, johon mahtui kolmisen kiloa.  Isompana keräsin muun talon väen kanssa ammattimaisesti pari vuosikymmentä. 

Hillaan lähdettiin aikaisin aamulla niin kuin työmiehet konsanaan. Kotiin tultiin iltapäivällä kahden kolmen aikoihin raskaat reput selässä. Keräysastiana käytettiin kolmesta viiteen litran ämpäreitä ja hillat kannettiin kotiin repussa muovisessa eräsäkissä. Sanottiin, että olivat ensimmäiset, toiset tai kolmannet pöntöt menossa. Minun parhaimmat saaliit olivat yli kaksikymmentä kiloa päivässä, yli neljä viiden litran pönttöä ja keskimääärinkin pääsin kymmenen kilon saaliiseen päivässä. Hurjimmat muiden saavutukset olivat kolmekymmentä kiloa päivässä.

Jo perjantai iltana töiden jälkeen kotikonnuille tultua kiiruhdin hillajängille ja monesti sain mukavan alkupotin viikonlopulle. Iltsasella nukkumaan mennessä lueskelin karttoja ja karttamerkkejä ja laajensin kuvaa mahdollisista paikoista. Aamulla herätessä oli selvää, mihin menen.

Vuosittain poimijalle maksettu kilohinta vaihteli sadon mukaan ja vastasi kahdesta kolmeen työmiehen tuntipalkaa verottomana käteen. Hinta oli parhaimmillaan 60-luvulla. Kymmenen kilon saaliilla saattoi saada yli kahdenkymmenen tunnin palkan verottomana käteen. Hinta oli pomijalle hyvä  vielä seitsemänkymmentäluvulla aina kahdeksankymmmentäluvun puoliväliin saakka. 

Korkea hinta aiheutti suuren hillakuumeen. Oli moneen kertaan vaihdettava hillamaita, kun sinne oli tullut "etelän" tai kirkonkylän miehiä porukoineen. Menin aina kauemmas ja kauemmas autoteistä. 

Kuumeisesti ammattikerääjät etsivät uusia hillamaita ja salasivat tietonsa visusti toisilta. Itsekin tein "hakuammuntaa" sinne tänne ja joskus onnistuin löytämään uuden hillapaikan Nyt kuume on laskenut ja porukat jängiltä hävinneet. Tilalle ovat tulleet suurina laumoina "taikut" ja ovat vallanneet joitakin jänkiä autoteitten varsilta.

Poimijahinta on pudonnut. Markka- tai euromääräinen hinta on pysynyt vuosikymmentet samana ja reaalinen hinta on tullut alas. Kilohinta vastaa nyt puolen tunnin palkkaa, alle neljännestä entisten aikojen hinnoista. Hilla oli muodissa ja kaupunkilaiset arvostivat sitä. Nyt maine on huonompi ja hilla ei kelpaa toreilla enää samalla lailla. 

Myyntiin keräsin viimeksi viitisentoista vuotta sitten. Näillä hionnoilla se ei kannata. Kerään omaan pakasteeseen, oman perheen käyttöön. Alle kymmenen kiloa on vähän, kaksikymmentä kiloa tyydyttävästi ja kolmekymmentä kiloakin menee.

Tämän vuoden sato on näillä kulmilla heikko, mutta selvästi viimevuotista parempi ja laatu kohtalaisen hyvä ja mehukas. Aukeilla jängillä hillat ovat pääosin pilautuneet raakileena, ehkä paleltuneet. Hillat löytyvät vetisiltä huonokulkuisilta puustoisilta rämeiltä. 

Jängillä ei ole hirveätä tungosta, mutta saalistettavaakin on vähän. Se salainen hillapaikka on muuten tämän ämpärin ympärillä - tai oli.

Minulle hilla on ihan yhtä arvokas kuin ennen, ehkä arvokkaampikin. Saadakseen tämän pänttärin täyteen, täytyy tietää hyviä hillapaikkoja, sietää miljoonia hyttysiä ja silmille pyrkiviä "pömisiäkärpäsiä", tietää mihin eivät toiset mene sekä tarpoa helteisellä vetisellä suolla tuntikausia. 

Parasta hillareissussa (saatujen marjojen lisäksi) on väsymys. Tarpominen suolla on mitä parasta kuntoilua ja lihasten harjoitusta. Pienen lämmittelyn jälkeen tekee hyvää jos venyttelee rasituksesta jäykistyneitä lihaksia. Muutaman päivän tauko ja uusi hillareissu vain parantaa harjoituksen vaikutusta.