Pienellä kyselyllä vanhemmilta kalamiehiltä sain mielenkiintoisia tietoja Saijan ja Pohjoisen Sallan lohenpyynnistä.
Ennen Kemijoen patoamista oli lohen kalastus merkittävä osa toimeentuloa. Sitä pyydettiin pääosin syksyisin tuohustamalla (tuulastus) ja verkoilla. Talossa oli erityinen lohiarina (atrain), jota käytettiin vain lohen pistämiseen. Oli tietysti myös isosilmäiset lohiverkot.
Silloin ei tunnettu nykyään merkittävää virkistyskalastusarvoa. Kalalla oli vain saalisarvo. Ensimmäiset lohen perhokalastajat olivat pääosin Norjan rannikkoalueen lohijoilla ja niistä ei täällä tiedetty mitään.
Lohta saatiin kylän kaikilta joilta, Aatsingilta Kusertajan alta, Kuolajoelta Sorroinnivoilta ja koskien niskoilta. Tenniöltä lohta saatiin useista paikoista, Maltiolta ja jopa sen haarasta Nilihaarasta, Naruskasta sekä myös pienestä Saukko-ojasta.Lohi nousi latvoille, kun tuli sadekausi ja kesätulva.
Muistikuvissa ovat vain ne suurimmat lohet. Yleisesti tiedetään, että valtaosa lohista on tinttejä ja vain pieni osa suurempia. Tarinoissa muistetaan vain ne suuret lohet.
Lohen pistäminen oli yleinen puheenaihe vielä minun lapsuudessa kuusikymmentäluvun alussa. Taitava pistäjä osasi pistää oikein, niin ettei jo haavoitettu kala karannut. Isoa lohta pistettiin pyrstöpäähän, "ku siinon voima pyrstössä". Lohi painettiin pohjaa vasten ja pidettiin siinä niin kauan, että se väsyi.
Kakskymmentäluvulla pyysivät saijalaiset lohta Naruskalla. Venäjälle kolmekymmentäluvulla mennyt Tennilän Matti sai Kuosku-Kaalepin kanssa kaksikymmentä kiloisen lohen tuohuksella. Kaaleppi kertoi myöhemmin, että "oli se Matti hyvä pistämähän lohen".
Tennes-Matilla (Sten Matias Saariniemi) oli lohenpyyntipaikka Sorroinnivoilla Hoikanrannan ojan suussa ja Naimakallion yläpuolella "Sorroinsaaren" alla. Sorroinssari ei ollut saari, vaan pieni uopaja vuolasvirtaisen nivan kohdalla, kuten on nykyäänkin. Matin mielestä Sorroinnivoilta "saiki isoja lohia". Kerran hän sai samalla reissulla kaksi neljätoistakiloista.
Lohen pistäminen oli yleinen puheenaihe vielä minun lapsuudessa kuusikymmentäluvun alussa. Taitava pistäjä osasi pistää oikein, niin ettei jo haavoitettu kala karannut. Isoa lohta pistettiin pyrstöpäähän, "ku siinon voima pyrstössä". Lohi painettiin pohjaa vasten ja pidettiin siinä niin kauan, että se väsyi.
Kakskymmentäluvulla pyysivät saijalaiset lohta Naruskalla. Venäjälle kolmekymmentäluvulla mennyt Tennilän Matti sai Kuosku-Kaalepin kanssa kaksikymmentä kiloisen lohen tuohuksella. Kaaleppi kertoi myöhemmin, että "oli se Matti hyvä pistämähän lohen".
Tennes-Matilla (Sten Matias Saariniemi) oli lohenpyyntipaikka Sorroinnivoilla Hoikanrannan ojan suussa ja Naimakallion yläpuolella "Sorroinsaaren" alla. Sorroinssari ei ollut saari, vaan pieni uopaja vuolasvirtaisen nivan kohdalla, kuten on nykyäänkin. Matin mielestä Sorroinnivoilta "saiki isoja lohia". Kerran hän sai samalla reissulla kaksi neljätoistakiloista.
Lohi nousi myös Maltiojoelle. Tossu-Väinö tuohusti sykyisin Maltioon laskevassa Nilihaarassa. Kerran hän sai sieltä kuusi lohta, isoin painoi kuusi kiloa.
Sota-aikana katselivat saksalaiset sotilaat nousevia lohia Tenniön sillalla. Lohet varoivat vähän aikaa siltaa ja menivät sitten ylös.
Kalloioisen Eemeli kulki heti sodan jälkeen Ylitalon Lennun (Saariniemi) kanssa tuohuksella Tenniöllä. Kerran oli Eemeli keulassa kun lossin yläpuolella oli iso lohi. Eemeli pisti, mutta ei jaksanut pitää kalaa paikallaan pohjaa vasten. Maltion suussa sanoi Lennu Eemelille: "Annappa se minä tulen keulahan".
Pulkkakosken niskassa pisti Lennu isoa lohta, mutta arinan varsi alkoi pyöriä Lennun käsissä. Mieskin alkoi täristä kun lohi temmelsi. Ei jaksanut Lennu piettää, vaikka olikin tunnetusti riski mies. Vielä vuosia myöhemmin, kun lohi ei enää noussut, tuohusti Lennu vanhalta muistolta koskien niskoja poikkijokeen voimakkailla käsillään venettä työnnellen, että vesi keulassa kohisi. Niin kuin olisi lohta etsinyt.
Tiettävästi viimeisen lohen Saijalta saivat Urpo ja Olavi Ylitalo Haarainsuusta, eli Kuolajoen ja Tenniön yhtymäkpohdasta. Olivat olleet haukia uistattamassa kun tarttui lohi. Eivät voineet sille mitään, eivätkä saaneet maalle eivätkä veneeseen. Toinen haki Karppis Johannekselta pyssyn ja ampui lohta sillä. Johannes tuli perässä törmälle ja huusi: "Saittako."
Pulkkakosken niskassa pisti Lennu isoa lohta, mutta arinan varsi alkoi pyöriä Lennun käsissä. Mieskin alkoi täristä kun lohi temmelsi. Ei jaksanut Lennu piettää, vaikka olikin tunnetusti riski mies. Vielä vuosia myöhemmin, kun lohi ei enää noussut, tuohusti Lennu vanhalta muistolta koskien niskoja poikkijokeen voimakkailla käsillään venettä työnnellen, että vesi keulassa kohisi. Niin kuin olisi lohta etsinyt.
Tiettävästi viimeisen lohen Saijalta saivat Urpo ja Olavi Ylitalo Haarainsuusta, eli Kuolajoen ja Tenniön yhtymäkpohdasta. Olivat olleet haukia uistattamassa kun tarttui lohi. Eivät voineet sille mitään, eivätkä saaneet maalle eivätkä veneeseen. Toinen haki Karppis Johannekselta pyssyn ja ampui lohta sillä. Johannes tuli perässä törmälle ja huusi: "Saittako."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti