torstai 5. tammikuuta 2012

Reen liukastus

Eli miten moottorikelkan reen jalas voidellaan ja miten kelkkatie tehdään?


- Liukastetahampa nuo reet, sanoin aamukahvilla. Oli suunniteltu aloittaa ranganajo.

Mitään epäröimättä tarttui Oskari työhön, vaikka ei aikaisemmin ollut reenjalaksia voidellut. Käänsimme reet nurin. Sulatin kaasutoholla jään pohjamuovien pinnasta. Oskari kuivasi ne rätillä ja veti suksen luistovoidetta sulattimella hamppuuntuneen muovin pintaan.  Minä viimeistelin toholla.

Edellisenä päivänä oli Oskari käynyt lanaamassa ajotiet tasaiseksi rautalanalla. Oltiin siitä puhuttu, että tie tulee kantavaksi, jonottuu niinkuin minun isä aikanaan sanoi.

- Vaan nyt kun liukastamma nämä reet ja kun se on lanattu ja yöllä jonottunut tie, saamma panna kuormaan kokoa, eikä mene pensaa se enempää, sanoin.

***

Hevosaikana reen jalasten alla olivat rekiraudat. Rautapohjaisilla reillä hiukan rekeä muotoillen jatkettiin myös moottorikelkka-aikana. Rauta oli vain harvoin tarpeeksi liukas lumen päällä. Ennen vanhaan tämä hoidettiin auraamalla varsitie ja jäädyttämällä tukkiteitten raiteet. Jään päällä rautapohjainen jalas luisti. Raiteen kantavuuden takasivat "tieinsinöörit", varsitien varsilla paksuissa palttoissa lapion ja kuokan kanssa seisoskelevat ja tien vikakohtia kuokkivat ukot ja pakkanen. Auraus myös tasoitti tietä sopivaksi.

Moottorikelkan vetokyky on sen verran hevosta heikompi, että huonolla kelillä täytyi ajaa pienillä kuormilla. Kerran sitten käänsimme reet nurin ja sulatimme jään pohjista. Haimme kynttilää ja hioimme sitä kuuman raudan pintaan ja a'vot kun oli liukas.

- Se ei kyllä pysy ku reen mitan, sanoivat kihot naureskelen meidän voiteluhommia.

Mutta reki oli kuin irti lumesta. Ja luisto pysyi. Pysyi koko talven. Oli voide täyttänyt raudan huokoset ja siellä pysyi eikä jää tarttunut. Kuormaa sai panna mitä rekeen mahtui ja tie kantoi. Tie ei kantanut ja siihen keksittiin lääkkeeksi lanaus.

Muovien tultua rautojen tilalle jäi voitelu taka-alalle. Pian huomasin, ettei muovikaan luista kuin oikein hyvällä kelillä, jos ei voitele. Kokeilin voidetta ja hyvä oli tulos.

***

Innostuksissaan Oskari ajoi pimeään asti.
- Ja isoja kuormia, hän sanoi.
- Niin, joka kuormalle saa panna enemmän rankoja, vastasin.

Moottorikelkka ja hevosreen mallinen puureki ovat auttamattmasti vanhentuneet ja tehottomat puun kuljetusvälineet, mutta se puolustaa vielä paikkaansa pehmeitten maitten koivikon harvennuksessa, rankaremminä (= useamman miehen porukka koivurangan ajossa, toiset kaataa ja kasaa ja ajuri ajaa). Kuorman polttaminen pirtinuunissa vaatii kylmänäkin aikana kuukauden verran aikaa ja sähköä säästyy reilun satasen edestä. Siina mielessä kannattaa.

Vanhan tukkireen mallinen puusta tehty parireki on ainutkertainen käsityö. Niitä ei saa rautakaupoista. Ne on tehtävä itse. Tapin päällä vippa. Ajuria auttava yksityiskohta. Vipan avulla puun voi "vipata" kätevästi kyytiin. Kuormia kun lastaa ja purkaa, niin kyllä kolmantena päivänä alkaa suivauttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti