Murmansk, Iso-Kuusamo

Aamukävelyllä 6.3.2013 kavereitten kanssa Prospekt Leninalla puoli kymmeneltä paikallista aikaa, pari tuntia Suomen aikaa edellä. Pakkasta on kymmenen ja kahdenkymmenen asteen välillä. Aikaa edellisestä kävelystä on yli kaksikymmentä vuotta.

Muurmansk on neuvostoaikana rakennettu tiivis betonikerrostalokylä Kuolavuonon avoimilla rannoilla. Kaupunki täyttää sata vuotta vuonna 2016. Asukkaita on yli kolmesataa tuhatta ja ympäristössä Kuolan ja Severomorskin kaupungeissa sekä muissa yhdyskunnissa satatuhatta lisää. Koko Kuolan alueella on noin kahdeksansataatuhatta asukasta.

Asumme uudistetussa Meridian hotellissa vastapäätä Arktikaa. Minulle kerrotaan Meridianin olleen ennen laivaston hotelli, nykyään kaupallinen. Tulimme edellisenä päivänä henkilöautolla Alakurtin ja Kantalahden kautta. Tie Kantalahdesta Muurmanskiin on kunnostettu ja hyvä. Ohituskaistoja on tämän tästä kunhan merkinnät ymmärtäisi.

En löytänyt ilmastointiventtiilejä huoneista. Vain vessan katossa surrasi puhallin, jonka teho oli heikko. Saman panen merkille kokoustilassa. Kummallista. Samanlaista olen nähnyt muuallakin ulkomailla. Suomen hotelleissa on ilma raikas. Eikö normeja ole näissäkin maissa? Epäilemättä on.

Huone oli kuuma, enkä löytänyt säätönuppia. Kokeneempi kaveri sanoi työntäneensä ikkunan heti raolleen. Niin tein minäkin ja nukuin hyvin viileässä raikkaassa huoneessa. Päivällä henkilökunta siisti huonetta ja sulki ikkunan. Tullessani hiostavaksi lämmenneeseen huoneeseen avasin sen, sitten lähtiessä suljin että on niinkuin pitää.

Lumihiutaleita varisee hiljalleen. Katselen korkeitten talojen seinustoja ja yritän tankata liikeitten mainoskylttejä. Osan niistä jopa tunnistan. Osa julksivuista on kunnostettu, osa päällystetty kokonaan uudelleen, aivan eri näköiseksi. Onko tullut tuhotuksi historiaa?

Osa julkisivuista on surkeassa kunnossa. Kuvittelen, että ne korjataan tulevina vuosina. Hotellin naapuritalon lumisella katolla on työmiehiä. Lavanosturi nostelee tavaroita seinustalla. Mies ottaa vastaan. Kaiteita en näe. Rohkeita miehiä. Yhdellä pihalla on suuri Leninin patsas kauniin aukion keskellä. - Toivottavasti eivät tuota hävitä. Onhan Lenin historiallisesti merkittävä henkilö. Käänsi puoli maailmaa saranoiltaan, sanon kavereille.

Uudenkiiltäviä autoja hurisee taukoamatta. Vedän pakokaasun kitkerää käryä henkeen. Se ei tunnu hyvätä. Ennen kaduilla huristeli harvakseen äänekkäitä ja savuavia venäläisiä autoja, meidän autoja huonompia, nyt katujen täydeltä kalliita laatumerkkejä, äveriäämpiä kuin meillä. Ehkä polttoaineen laatukin paranee ja käry vähenee, ajattelen.

Kun Kantalahdessa tullessa katselin pankin seinällä pyörivää videota, ymmärsin kuvien perusteella: Kun perhe alkaa haaveilla uudesta autosta, voit tulla pankkiin ja pääset hetken kuluttua ajelemaan uudella autollasi. Eli lainamarkkinat kehittyvät. "Ilimanki niitä uusia autoja on niin paljon".

Kaupunkia ei ole suunniteltu näin suurelle automäärälle. Parkkipaikkoja ei ole riittävästi ja sisääntuloteillä jono matelee hitaasti ruuhka-aikoina. Päivällä parkkipaikat ovat tupaten täynnä. Pysäköintimittareita en näe. Ehkä sekin aika tulee. Kehitys käy sellaista vauhtia, että liikenneongelmiakin saadaan hoidettua, sanon ääneen. Sitä varten ovat insinöörit, ja uskon, että niitä on melkoinen komppania miettimässä asioita.

Tyhjillään oleva Hotelli Arktika on jyhkeä monumentti Muurmaskin keskustassa. Se on ollut pitkään korjauksen alla ja avattaneen vuoden päästä. Hotellin uusi käyttöönotto vilkastuttaa entisestään keskustaa ja parantaa kaupungin maisemaa. Yksi kavereista kertoo, että Arktikaan tulee parkkipaikat talon alle.

Korvia palelee välillä. Lumenkeräyskoneet, jotka aikanaan nostivat lumen suoraan pienen kuorma-auton lavalle ovat hävinneet. Jalkakäytävällä tulee vastaa jo ikääntynyt Belarus maataloustraktori, jonka keulassa on leveähkö lumen puskulevy. Sitä on parempi varoa.

Liikennevalot ovat hyvin selkeät. Yli on mentävä nopeasti, että ehtii. Myös paikalliset ottavat juoksuaskelia.

Iltapäivällä käymme viereisessä kauppakeskus Volnassa. Päältä talo on uudistettu: hieno - mutta mitä peittyi uuden alle? Sisältä talo muistuttaa Rovaniemen Sampokeskusta: operaattorien kännykkäkauppoja, koruliikkeitä, naisten ja miesten merkkivaateliikkeitä, lastentavaroita jne. Paita maksoi yli kolmekymmentä euroa. Myyjä sanoi sitä hyvälaatuiseksi, Valkovenäjällä tehty.

Kaksikymmentäkolme vuotta sitten ostin kaupasta monimutkaisten kuittioperaatioitten jälkeen repun viidellä markalla ja sen täyteen tavaraa yhteensä parilla kympillä, melkein ilmaiseksi. Reppu oli kalakaverin kytössä vuosia. Hyllyt olivat autioita, mutta tavara halpaa. Osa osoittautui kelvottomaksi. Yllättäen kesken kaupanteon tuli henkilökunnan tauko ja asiakkaat ajettiin kellojen soidessa ulos.

Kaduilla ei ole enää Perioskia, turistien ja puolueen yläluokan kauppoja, eikä konepistoolein aseistettuja miliisejä joka kadunkulmassa. Hotellin ovella on miliisien sijasta tyylikkäästi pukeutuneet huomaavaiset vahtimestarit. Kaduilla on pieniä putiikkeja ja ravintoloita.

Pistäydymme parissa ravintolassa illan kuluessa. Saatavilla on ruokaa; salaattia, saguskia alkupaloiksi ja lämmintä ruokaa. Myös keitto kuuluu ruokalistaan. Yleensä se on todella hyvää. Ruokalistoista ei ota "Erkkikään" selvää. Se on huono juttu. Jää paljon kokematta.

Ravintoloiden pöydissä ovat tuhkakupit tupakoitsijoita varten. Tupakan käry onkin ensimmäinen joka tulee ravintolan ovella vastaan. Putin on kuulemma allekirjoittanut lain, että loppuu pöngäys ensi kesänä. Juurikohan niin käy, epäilen. Toiset sanovat: kyllä käy. Olemme muutaman vuoden edellä ja olen nauttinut siitä.

Illalan pimetessä syttyvät mainosvalot loistoonsa. Yöllä keskusta hiljenee ja parkkipaikat tyhjenevät, mutta liikennettä on taukoamatta. Poikoset luistattelevat rengasta autiolla liukkaalla parkkipaikalla vähän vanhemmilla japanilaisautoilla. Yksittäisiä ihmisiä kävelee ja huutoja sekä puhetta kaikuu katukäytävillä. Lumikoneet kolisevat ja autioilta pihoilta ajetaan lunta kuorma-autoilla. Aamulla varhain ihmisiä kävelee jatkuvana virtana sinne tänne ohuen uuden lumen peittämillä jalkakäytävillä ja piha-aukioilla. Ovat töihinsä ja toimiinsa menossa.

Paluumatka oli venäläisellä uudenkarhealla pikkubussilla venäläisine kuljettajineen. Kokemus sekin. Pistäydymme kaupassa Ylä-Tuolomalla. Aivan tavallinen kyläkauppa. Hyllyt tavaraa täynnä. Paljon on valikoima Venäjällä muuttunut ja parantunut. Kaupassa asioiva nainen kertoo kylässä olevan yli tuhat henkeä. Kauppoja on kaksi. Toilettia ei löydy. On käytävä lauta-aidan takana. Kaupan seinustalla on paikallisen sahan suuri mainostaulu, hirrestä veistetty rantamökki, datsa.

Tienvarsien P-paikoilla on hajonneita roskasäkkejä, penkalle heitettyjä pulloja, muoveja ja muita hylättyjä esineitä. Sieltä täältä johtaa paikalle kettujen jälkijonoja ja pussinjätteiden ympärillä ovat haaskalinnut tanssahdelleet. Ehkä kerran vuodessa tulevat puhdistajat, keräävät roskat kasaan ja polttavat ne. Näin minulle kerrottiin.

Raja ylitettiin Raja-Joosepissa. Parempi paikka meille on Sallan rajanylityspaikka. Matka Murmanskiin on lyhyempi ja tiet parempia, puhumattakaan Kuolan alueen muista kaupungeista.

Ei ole ihme, että venäläisten määrä Sallan teillä lisääntyy. Olemme nähneet vasta alkua, siksi meidän on tehtävä paljon. On oltava tarjottavaa ja pysäyttäviä paikkoja. Osa meillä jo onkin, mutta uusia tarvitaan. Siina meillä on oma lehmä ojassa.

Alakurtin kaupunginjohtaja ajaa voimallisesti Sallan radan rakentamista. Se ei ehkä hetkauta paljoakaan Venäjällä. Mutta rata rakennetaan, ehkä piankin. Uskon niin. Se tarkoittaa kuitenkin vielä monia vuosia valmistelua.

"Oletko käynyt Isossa-Kuusamossa, Muurmannissa", kysyi pari vuotta sitten sallalaismies. Ajattelen sitä. Dasvidanja Murmansk, "Iso-Kuusamo".

Murmansk - Wikipedia

Muurmanskin kartta