sunnuntai 8. syyskuuta 2013

"Katalookiin"

Minun työ on liittynyt vuosikymmeniä jollakin tapaa lomailuun ja matkailuun, vuosi vuodelta yhä enemmän. Matkailusta on tullut tärkeä elinkeino, ainoa, joka näillä kulmilla nykyaikoina kasvaa. Muutkin elinkeinot ja toimialat kehittyvät, mutta matkailu sen lisäksi kasvaa.

Työyhteisöni kanssa teen töitä sen eteen, että olosuhteet yhdyskuntarakenteessa elinkeinojen kehittämiselle ja kasvulle koko kunnassa olisivat mahdollisimman hyvät. Mutta se ei ole helppoa. On hyvin vaikea ennustaa, mihin suuntaan maailma lähtee kehittymään.

Monet matkailun ideat ja haaveet ovat vuosikymmenten kuluessa kaatuneet. Kävijöitä ei ole tienaksi asti. "Niillä satunnaisten kävijöitten ostamilla kahveilla ei kustanneta ulko-oven saranoitten voitelua", sanoi minulle vuosikymmeniä sitten eläkkeellä oleva pitkän linjan matkailuammattilainen ja kysyi: "Mikä se niitä matkailijoita Sallaan vetää? Ja vastasi itse hetken päästä: "Kyllä se on viina joka vetää. Viinaa olla pitää".

Nyt ei auta edes viina. Se ei ole ollenkaan enää vetonaula. Ihmisiä kiinnostavat aivan muut asiat. Kapakat ovat iltaisin tyhjiä.

Sammuneiden matkailuideoiden ja yritysten rinnalla on myös menestystarinoita. Olemme saaneet joitakin matkailijaryhmiä tulemaan vuodesta toiseen Sallaan: hiihtäjät ja laskettelijat, sekä moottorikelkkasafarien asiakkaat ja kelkkailijat. Vuosi vuodelta tärkeämmäksi erityisesti ulkomaalaisten kävijöiden joukossa nousevat lumikenkäily, nokipannukahviohjelmat, kotaruokailut, poro- ja koira-ajelut jne. Joulumatkailu alkoi meillä kymmenisen vuotta sitten. Ruska on enemmän kotimainen ilmiö, eikä ehkä nouse samoin kuin muut vetovoimatekijät.

Revontulien vetovoima tiedetään ja sitä on muutama vuosi mietitty ja myös opeteltu, ollaan alkutaipaleella. Olen aivan varma siitä, että tämä ei ole viimeinen keksintö matkailualalla.

Niin. Meillä ovat maisemat, vuodenajat, lumi, revontulet, ruska, ladut, rinteet, polut ja reitit, majoitukset ja palvelupisteet, mutta miksi matkailijoita tulee toiseen paikkaan yhä enemmä ja toisessa elää kituutellaan. "Niin, se on sellainen juttu, niinkuin muuan ravintola Helsingissä. Se on päässyt japanilaisten katalookiin, että tässä on ravintola. On täynnä kuin ammuttu jokainen päivä japanilaisia ja syövät suomalaista pottua ja lihapullaa", sanoi eräs kaveri muutama päivä sitten.

Niin. On päästävä maailman katalookeihin ja aikaansaatava ne yhteydet ja palvelut, joita nämä matkalaiset tarvitsevat. Olemme jo niissä joissakin ja siinä on kiinni pitämistä, mutta lisä ei tekisi pahitteeksi. Mitä sen eteen pitäisi tehdä, voimme miettiä vaikka ensi viikolla, kun taas menemme töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti