Ennen vanhaan eli ennen ja jälkeen talvi- ja jatkosodan, kun ei Sallassa vielä ollut metsästyseuroja, kaadettiin hirviä paljolti salaa. Kylissä oli taitavia nuoria sodan käyneitä pyyntimiehiä, jotka samoilivat kesänlopulla ja syksyllä hirvimailla. Pyssy pantiin selkään myös onkireissulle, tai muulle eräretkelle koska eihän sitä tiedä, mitä siellä vastaan tulee.
Tavallista oli myös, että pöllinparkkareilla ja tukinkaatajilla oli jollakulla kivääri mukana varalta, jos jotakin sattuu tulemaan vstaan. Ja sattuipa niinkin, että talven savottareissun ensimmäisenä päivänä kaatui ensimmäinen elukka. Oli pyytömies ehättänyt muun joukon edelle ja saalis oli toisten tullessa jo valmiina. Pitihän sitä evästä olla, kun vaaroja hakattiin ja rakotulilla laavun alla yövyttiin.
Yleensä hirviä ammuttiin useamman talon porukoissa. Sanottiin: "hirvi talova kohti". Mutta harvoin oli saalis niin suuri, enimmäkseen yksi hirvi useamman talon kesken. Usein naapurit tulivat mukaan sen jälkeen, kun pyytömies oli elukan saanut. Lihojen kuljettamiseen tarvittiin apua ja mukaan lähteneet jakoivat saaliin keskenää. Jos joku ulkopuolinen harhautui kaadon jälkeen hirventappopaikalle sanottiin hänelle: "Otahan tuosta nyt reppu täytehen." Ja ainakin ajateltiin että: "jos et ota, niin sinut pannahan jätteitten kans samahan monttuhun."
Kaveripiireissä tiedettiin tarkkaan, ketä kannattaa pyytää mukaan. Joskus kävi niin, että talon asukas kieltäytyi, kun ei syystä tai toisesta uskaltanut tai halunnut tulla mukaan. Näistä tapauksista syntyi sitten jännittäviä ja hauskojakin tarinoita, joita miesten kesken tarinoitiin. Tieto naapureiden luvattomasta saaliista aiheutti tietenkin kateutta ja siitä seuranneita kommelluksia.
Salaa kaadettujen hirvien rinnalla kaadettiin myös muutama lupahirvi silloin tällöin. Porukka saattoi hyvinkin koostua samoista henkilöistä, jotka osallistuivat myös luvattomiin kaatoihin. Kyläläiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eivät pitäneet hirven luvatonta kaatamista pahana asiana, vaan pikemminkin hyvänä. Saivathan siinä hengessä mukana olevat naapuritkin särvintä pöytäänsä. Lisäruoka olikin tarpeellista suurissa perheissä niukkoina aikoina.
Pakasteista ei ollut vielä tietoakaan, joten lihan säilyttäminen oli hankalaa. Heti kaadon jälkeen saatettiin lihat upottaa kylmään hetteeseen, jossa niitä saattoi säilyttää muutamia päiviä. Herkästi pilaantuvia lihoja paistettiin pirtinuuneissa, keitettiin isoissa kattiloissa ja suolattiin sitä varten rakennetuissa pitkissä puisissa suolauslaatikoissa. Suolattuja lihoja nosteltiin myös kuivumaan seinille kevätahvatuuleen. Siellä lihojen pinta muuttui suolasta valkeaksi.
Kesällä kuivia lihoja nostettiin aittaan varjoon roikkumaan. Siellä niihin tuli herkästi matoja. Ennen keittämistä myrkynsuolaisia lihoja liotettiin vedessä. Matoja nousi pintaan ja ne otettiin pois. Keittoon lisättiin riisiryynejä, "kun ne on samanlaisia ku mavot". Poikoset sanoivat, että: "tuoki on mato" ja siihen vastatiin: "Syö pois vain, ei ne ole ko riisryyniä".
Sallaan perustettiin ensimmäinen metsästysseura Sallan Erä- ja Kalamiehet ry 1958. Uuden seuran intressissä oli tietenkin saada hirvenpyynti lailliseksi. Toiminta-alueeksi määriteltiin koko kunnan alue. Seuraavana perustettiin Sallan Eränkävijät ry, joka myöskin tavoitteli jäseniä laajemmalta alueelta.
Ensi alkuun ei hirvenpyyntikulttuuri paljonkaan muuttunut, mutta 70-luvun alussa entiset salakaatajat alkoivat miettiä seurojen perustamista Sallan kylien alueelle. "Voijaanhan me ne hirvet pyytää laillisestikki", sanoivat jotkut yhtenä perusteena seuran perustamiselle. Sallan pohjoisosan kyliin perustettiin Pojois-Sallan Erä ry keväällä 1974. Entiset salakaatajat liittyivät muitta mutkitta jäseneksi "omaan seuraan". Salakaatokulttuuri muuttui muutamassa vuodessa aktiiviseksi seuratoiminnaksi muutamaa jääräpäisempää lukuun ottamatta.
Alettiin pikapuoliin miettimään hirvien järkevää verotusta ja kannan kasvattamista riistanhoitoyhdistyksen aktiivisessa ohjauksessa. Parissa vuosikymmenessä saavutettiinkin toinen ääripää, ylisuuri hirvikanta. Kymmenisen vuotta sitä on yritetty leikata ja työ jatkuu, suunnitelmallisesti kannan kehitystä vuosittain tarkkaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti