Pulkkaviita

Sunnuntaipäivä. Oli tilaisuus ajella vaimon kanssa Pulkkaviitaan. Vaikka kylä on hyvin lähellä, kovin monta kertaa en ole sinne "eksynyt". Kävimme raatauttamassa yhdeksänkymmentä neljävuotiasta Osmo Tiihosta, hänen poikaansa Juhania ja tytärtään Seijaa, joka on paluumuuttaja Ruotsista.

Kun olin kansakouluiässä vuosien 1962 - 1963 paikkeilla, osa saijalaisista muutti Pulkkaviitaan. Lähtijöitä olivat Johannes Leinonen, Mauno Ylitalo, Eino Moilanen, Osmo Tiihonen, Kälviältä sodan jälkeen Saijalle Siviän mukana muuttanut Veikko Kuorikoski, Ville Karuranta ja Pauli Vaarala, kaikki perheineen. Saattelin Moilasen Einon porukkaa syystalvella hevosen reen kannoilla  ja kilmuilin samaa ikäluokkaa olevan Maurin kanssa.

Alimmaisen Rovanopan luoteispuolella ovat Pulkka-aavan laidassa on Ylimmäinen ja Alimmainen Pulkkaviita ja aavalta laskee vetensä Tenniöön Ylimmäinen ja Alimmainen Pulkkaoja. Sinne päätettiin asuttaa sodan käyneitä veteraaneja rintamaiestiloille, jänkien väliselle kumpareelle. Jotkut muistavat, että kylää suunniteltiin myös Tenniön taakse Kuutsiselkään. Paikaksi valikoitui lopulta Pulkkaviita.

Kuten jälleenrakennusaikana sodan jälkeen, ensin tehtiin "pikku mökki", jossa asuttiin rakennusaikana.Tehtiin suuren innostuksen vallassa pihaan navetta, talo jakaivettiin kaivo. Taloista tuli tuohon aikaan hyvin uudenaikaiset keskuslämmityksineen, vesijohtoineen ja viemäreineen. Talot maalattiin sekä sisältä, että ulkoa siistiksi ja kauniiksi.

Heti asumusten rakentamisen jälkeen oli edessä sarkaojien kaivu. Isommat viemärit kaivettiin koneilla, mutta sarkaojia kaivettiin käsin. Perunamaa tehtiin pihan laidalle kivikkoiselle pellolle.

Taloissa oli kaksi - kolme lehmää ja nuori karja. Eskelisessä, Sulasalmella, Salla- Akselilla ja Leinosella oli traktori. Tiihosessa vedettiin kuormat hevosella, joka oli saatu Vilma siskolta Ikäläisestä Saijalta. Saijalta tuotiin myös varsa, mutta se karkasi ja ilmaantui takaisin Saijalle Ikäläiseen.

Kuva ajalta jolloin kylä oli saatu asuttavaan kuntoon. Vasemmalta Eino Sulasalmi, joka keksi itsellensä kutsumanimeksi Röntösen, Yrjö Eskelinen, Leena Kuorikoski, tuntematon, Eino Moilanen, edessään Mauri Moilanen, Osmo Tiihonen, Eila Kuorikoski, Veikko Kuorikoski, Siviä Kuorikoski, tuntematon, Ville Karuranta, tuntematon, Mauno Ylitalo ja Pauli Vaarala.

Syksyllä miehet lähtivät pöllintekoon ja talvella ajettiin tukkikuormia rantaan. Osmo kertoi, että kilpailtiin siitä, kuka osaa laittaa "parahat" riipat, eli levittää kuormaan leveäksi. Lanssipaikat olivat Tenniön rannassa. Osa palstoista oli kylän puolella, osa Tenniön takana.

Heti kylän talojen valmistuttua päättivät Saijan emännät ottaa taksin ja lähteä vieraisille uuteen kylään. Sain istua kylän mummon polvella ja ihailla auton ikkunasta vilahtelevia maisemia. Taloissa istuttiin täpötäysissä huoneissa ja puheensorina kävi. Vieraille tarjoiltiin kahvia, pullaa ja muita herkkuja.

Kuusikymmentä ja seitsemänkymmentäluvun vaihteessa tuli Ruotsiin lähtö, vaikka taloissa oli Osmon mukaan vielä puoli leipää jäljellä. Toiset lähtivät ensin ja toiset sitten perässä. Ruotsiin lähti pääasiassa nuoria heti kun kansakoulu oli käyty: Tiihosesta, Karurannasta, Eskelisestä, Moilasesta, Kuorikoskelta ja Sallasta. Osa sisaruksista meni Etelä-Suomeen. Leinosen, Sulasalmen ja Ylitalon lapset lähtivät Etelä-Suomeen.

Ajatuksena oli käydä vain vähän aikaa ja tulla sitten takaisin. Seija kertoi, että Ruotsissa oli aina ikävä kotiin. Suurin osa maailmalle muuttaneista ei palannut kuitenkaan koskaan takaisin.

Nyt Pulkkaviidassa asuu yhdeksän henkeä. Paluumuuttajia ovat Seija Tiihonen ja Kaija Sulasalmi miehensä kanssa. Moilasessa asuvat saksalaiset Margot ja Arthur.