Puu- ja aurinkolämmitys, opettelua kantapään kautta

Aikaisemmin lämmitin suoralla sähköllä ja pirtinuunia ja saunaa puulla. Uuni lämpeni pakkasaikaan kerran päivässä ja lauhemmilla joka toinen päivä. Sähköä kului noin 20 000 kwh ja puulämmityksen osuus lienee ollut siinä 10 000 kwh. 5000 - 7000 kwh sähköstä on valaistusta, kodinkoneitten kulutusta ja autojen lämmitystä, jne. Kuukauden lasku oli 240 euron paikkeilla.

Sähkön hinta Spot markkinoilla oli noussut reilusta kahdesta sentistä kilowattitunnilta vuonna 2005 neljän sentin paikkeille kesällä ja talvella kovimmilla pakkasilla jopa yhdeksään senttiin. Ennusteet viittasivat siihen, että hinnan nousu jatkuu. Laskutus muuttui reaaliaikaiseksi ja pakkaskuukauden lasku nousu 300 euron nurkille.
- On tehtävä jotain, ajattelin ja tein vertailulaskelmia. Arvioin, että sähkön hinta nousee hiukan. 

Puu- ja aurinkolämpö oli laskelmassa edullisin ja takaisinmaksuaika sähköön verrattuna 9 - 12 vuotta. Maalämmön takaisinmaksuajaksi tuli 12 - 17 vuotta. Uudemman tekniikan mukaisen suorasähkölämmityksen takaisinmaksuaika olisi ollut 30 - 50 vuotta, eikä ihan viimeisimpiä sähkölämmön ohjaussovelluksia ole markkinoilta saatavissa. 

Puun heikko puoli on siihen tarvittava työ ja maalämmön riskinä on sähkön hinnan nousu. Kun roskapuuta on käytettävissä yllin kyllin, päätin laittaa puulämmityksen ja siihen tueksi aurinkokeräimet kesäaikaa varten.

Olen nyt opetellut puu- ja aurinkolämmitystä puolitoista vuotta. Puulämmityslaitteena on Termax Natura 20 käänteispalokattila ja 1500 litran varaaja, sekä katolla Savosolarin aurinkokeräimet 12 m², joita ohjataan Oilonin ohjauslaitteilla 

Vuosi sitten ennen kaamosta aurinkokeräimet asennettiin toimintakuntoon. Myöhäisen syksyn vuoksi asentaja käänsi keräimen talviasentoon ja sanoi: "ei se pyörähä ennää". Yhden kerran lumi suli panelien pinnasta, mutta lämpöä ei tullut. Jäin odottamaan, milloin aurinkoa olisi riittävästi. Olihan lopulliset säädöt ja testaukset vielä tekemättä. Lumikerros panelien päällä kasvoi.

Pakkasten kiristyessä opettelin puulämmitystä. Savupiippu oli liian lyhyt ja peltinen piipun hattu oli poistettava, kun se ei sovi keskuslämmitykseen kovinkaan hyvin. Hankin piippuun hiukan jatkoa ja jatkan sitä vieläkin ensi vuonna. Kattilan amerikkalaisesta manuaalista sain säätöohjeita, joilla justeerasin kattilan toimintaa. Oppi tulee pikkuhiljaa ja välillä on tuntunut, että kantapään kautta. On oltava riittävän pitkä kattilan ohjeen mukainen piippu, sopivan kokoiset puut ja niille sopivat säädöt kattilassa. Halon kosteustila on oltava sopiva. Liian kuiva kaasuuntuu liian nopeasti ja käänteispalokattila ei ehdi polttaa kaasuja.

Jatkoin piipun pituutta teräsputkella noin 80 cm ja poistin piipun päältä tarpeettomaksi ja jopa haitalliseksi osoittautuneen hatun.

Helmikuun lopusta maaliskuun alkuun oli harmaata ja pilvistä. Kevensin lunta panelien päältä ja kiersin kintaskädessä paneelin reunaan pienen kaistan puhtaaksi. Seuraavana päivänä puolilta päivin loput lumet valahtivat alas.
- Siinä yhentoista aikaan, sanoi kotona ollut vaimo. 

Sunnuntaina 8.3.2015 lupasi aurinkoista. Toiveissani seurasin mittareita. Ohjauskeskuksen mukaan panelin lämpö nousi ja pumppu käynnistyi. 

- Mitä ihmettä, kun lämpöä ei tulle, ihmettelin ja pitelin kylmästä tuloputkesta kiinni. Kävin katolla, kunnes huomasin, että yksi venttiili on kiinni, eli talviasennossa. 
- Sen tulinen, ajattelin!

Vesi lähti kiertämään, mutta ohjauskeskuksen mukaan paneli alkoi jäähtyä nopeasti ja pumppu pysähtyi. Kiikuin katolle ja tunnustelin varaajalle lähtevää putkea. Ei kättä kestänyt, oli niin lämmin: - Ahaa, anturi on väärässä päässä, ajattelin. Olin sitä koko talven aavistellut. Onneksi sähkömies oli varannut johtoon pituutta riittävästi. Se ylsi oikeaan paikkaan ja vesi alkoi kiertää jälleen, aluksi kuumana.

Maaliskuussa puiden varjostus haittasi aamulla ja illalla. Paneli sulaili aurinkoisena päivänä ennen kymmentä ja pumppu käynnistyi. Tuleva vesi oli reilut 20 astetta lämpimämpää, kuin panelille menevä vesi. Suunnitelmissa on ottaa kaakkois- ja lounaispuolen puita pois tänä talvena.

Ensin tuli parikymmentä kwh päivässä ja myöhemmin keväällä huomattavasti enemmän. Se hidasti varaajan kylmenemistä. Lämmitystarve puulla voi siirtyä vuorokaudella.  Yöpakkasten aikaan säätölaitteet ohjasivat lämmön betonilattian lämmitykseen, eikä auringosta saatu lämpöä riittävästi. 

Aurinko nousi päivä päivältä korkeammalle, puiden varjostus väheni ja lämpöä tuli enemmän. Huhtikuun neljäntenä päivänä oli aurinkoinen päivä. Klo 10.40 oli paneelista tulevan veden lämpö yli 50 astetta ja menevä vesi päälle 30 astetta. Klo 14.30 panelista oli tuleva vesi 67 asteista ja panelille menevä 43 asteista. Puulämpöä ei tarvittu. Toukokuussa käynnistyi keräimen lämmityskierto jo aamukahdeksan tienoilla. Kesäkuun 14. oli panelilta tulevan veden lämpö 87,5 astetta. 

Heinäkuun lopulla ja elokuun alussa oli pitkä poutajakso. Kummallakin kertaa lämpeni varaaja niin kuumaksi, että oli jopa vaarana kiehuminen. Valutin siitä syystä kaksi kertaa kuumaa vettä viemäriin pari tuntia.

Elokuusta lokakuuhun auringosta saatava lämpö hiipui ja lopulta tuli talviaika ja suljin hanan jälleen. Paneli on lumen alla reilut neljä kuukautta, kunnes se taas herätetään henkiin.

Sähkön hinta ei laskenutkaan, mutta sen siirtohinta nousi huomattavasti. Sähkölaskuun menee nyt noin 200 euroa vähemmän kuukaudessa kuin ennen. Kymmenessä vuodessa on säästö tällä hinnalla 24 000 euroa. Laitteet tulevat sillä maksetuksi asennuksineen.

Puuta meni aikaisemmin vajaa 10 pinomottia yhteensä saunassa ja pirtinuunissa. Viime talvena puuta meni reilut 15 pinomottia. Tämän lämmityskauden aikana on mennyt 6.1.2015 mennessä noin yhdeksän pinomottia kattilassa ja pirtinuunissa sekä motin verran saunassa.

Pysyykö sähkön hinta alhaalla? Epäilen. Kun uusiutuvien energioiden tuki ei enää paina hintoja alas, nousee sähkön hinta. Kuinka paljon, sen aika näyttää. 

Energian hintakehitys