Kukka-Jenni ja Tossu-Ämmi

Saijan kylän lähellä asui sodan jälkeen kaksi naista perheineen omissa pihapiireissään ja omissa oloissaan metsien keskellä. Kylän itäpuolella Patokoskella Tenniöjoen varressa Kuukkumaojan suun alapuolella asuivat Kukka-Jenni ja hänen lähes sokea tytär Helio noin kolmen ja puolen kilometrin päässä muista kylän taloista. Kaupalle oli matkaa viisi kilometriä.

Joen törmällä pienen piha-aukean laidalla on punamullalla maalattu pieni mökki, jossa Jenni asusteli tyttärensä kanssa. Pihassa oli pieni navetta ja sauna. Jenni pyyteli kesällä kalaa joesta vavalla, oottokoukuilla ja verkonpätkillä.

50-luvun alussa rakensi Eemeli Kallioinen poikansa Martin kanssa Kukkalaan navetan kahdelle lehmälle ja vasikoille ja saunan. He söivät aamulla tukevan aamiaisen ja lähtivät kävellen työmaallensa, vähän matkaa kirkonkylään menevää tietä, siitä harjuojalle ja ojan jälkeen harjun pohjoispuolella kulkevaa kärrytietä Kukkalaan. Menomatkalla viritteli Eemeli oottokoukkuja ja koki ne palatessa. Haukia tuli välillä kantaa asti.

Kerran kun Eemeli ja Martti menivät aamulla Kukkalaan, oli Jenni vetänyt ison hauvenvötkyn ylös Eemelin laittamasta koukusta. Hän sanoi Eemelille:
- Minä vejin sen ku se niin siinä mesusi.
- No. Minä annan sen sulle, ku olet kerran sen maalle vetäny. Saat pitää haukes. Eemeli vastasi.

Jenni ja Helio niittelivät heinää talon ympäriltä ja jokivarresta, kasvattivat perunaa ja pyysivät kalaa. Ympärillä ovat hyvät marjamaat ja metsässä riistaa.
- Se Erkki se mulle opetti, että pane lyhy verkonpätkä ojan suuhun, niin saat hyviä tammakoita, Jenni kertoi ja jatkoi: - Kerran minä otin vavan ja nakkasin tuohon koskeen, siihen mistä ennen sai lohia. Ja semmonen hauenroisto tarttu, mutta sain minä sen maalle. Vavat olivat silloin koivukeppejä, joiden latvaan oli sidottu uistinlanka ja haukiuistin langan päähän.

Osuuskaupassa Kukkalan asukkaat kävivät kesällä polkua kävellen ja talvella hiihtäen. Aamulla aikaisin oli elukoiden hoito, talon ja veden lämmitys ja kanto. Iltapäivällä oli elukat hoidettava ja lypsettävä uudelleen ja myöhemmin annettiin vielä vettä ja heinävihkot. Sonnan luonti oli jokapäiväistä työtä.

Kylän pohjoispuolella Nilihaaran suussa pienessä lautamökissä asusti Tossu-Ämmi perheensä kanssa. Hänellä oli matkaa kylän laitamille yli kolmetoista kilometriä ja kaupalle kilometrin pidempään. Ämmin mies Kalle joutui partisaaniem vangiksi. Yöllä hakivat eikä sen koommin palannut.

Sodan jälkeen meni Ämmi naimisiin Tikkisen kanssa. Tikkisellä oli myös omia lapsia. Erämaan keskellä Ämmin porukka eleli pienen peltoaukean ympäröimänä mökissään. Kauppareissulle on Ämmin ollut lähdettävä anivarhain, jotta on kerinnyt taivaltaa toista peninkulmaa suuntaansa reppu selässä kaupalle.

Olisi siinä nykyihmisille kokemista elää kumman tahansa ämmin elämäntilanteessa, vaikka yhden päivän verran.