Kelin aika

Ennen ja ehkä vielä nykyäänkin on tärkeä tuntea vuodenajat. Nyt on edessä kelin aika. Hanki on vielä pehmeää, mutta ei ole kauan ja silloin alkaa kelin aika. Porot nousevat sevän (saamen kielestä, ceevi, kantava hanki, ei luja) päälle ja kelkoilla alkaa päästä hangella mihin haluaa. Jää vain matala jälki. Silloin on aika ajella polttopuita rantakoivikoista kotimökin halkorantteelle. Päivä on pitkä ja valoa riittää.

Kelin aika kestää parisen viikkoa ja joskus pidempään. Sen jälkeen tulevat soselumet ja yöpakkasen jälkeen kantava hanki. Kaikki voivat aamupakkasen jälkeen nousta hangen selkään ja mennä minne haluavat. Pitää kuitenkin huolehtia, että aurinko ei ehdi sulattaa lunta liikaa ja ehtii kotiin ennen kuin hanki alkaa pettää.

Puun ajoa voi hyvinkin jatkaa vielä hangen aikana, mutta silloin alkaa tulla esteitä. Monissa ojissa on jo tulva ja jokijäälle voi nousta vesi, varsinkin rannalle porevesi.

Takavuosina lähti kylän isäntä pitkään suunnitellulle lomareissulle ja ajankohta sattui olemaan juuri kun alkoi kelin aika. Sitä oli jo odoteltu ja halkorantteet olivat tyhjiksi kulutetut. Naapuri riemastui ja sanoi: "Se se perkele lähti reisuun ja eikö se ymmärtäny, että nythän on kelin aika?"

Kun hangen aika päättyy, alkaa rospuutto. Silloin ei metsässä pääse mihinkään muulloin kuin aamuyöstä ohuen hangen selässä, jos tulee yöpakkanen. Pilvisellä ei enää tule.

Kun lumet sulavat, on kevätkesä, sitten juhanuskesä, sitten keskikesä ja syyskesä tai loppukesä. Kesä päättyy syksyyn ja syksyn lopulla on syyskierä, jolloin maa on jo jäässä ja lunta on sen verran, että reki luistaa. Kantavan jäisen maan päällä on hyvä liikkua ja lumi ei vielä haittaa työn tekoa. Silloin ajettiin pöllipinot jokirantoihin ja haettiin niittyladoilta heiniä kotipihan karjalatoon.

Kun syyskierä päättyy, alkaa sydäntalvi, jolloin lumi on pehmeää ja sitä satelee vähä kerrassaan lisää.