Mukkala ja maaseudun rakennemuutos

Mukkala 1950-luvulla

Mukkalan kylä on Mukkalanjärven ja Ukonlammen ympärillä oleva kahdeksan talon taloryhmä. Luoteessa alkaa Saijan kylän asutus Lehtimäen taloista, kaakon puolella ovat Raatikan talot ja Kuolajoen takana lännessä Haukkalan talot.

1950-luvulla oli taloissa isännän ja emännän lisäksi lapsia ja joissakin taloissa isovanhempia. Navetassa oli lehmiä ja lampaita ja tallissa hevonen. Myös sika oli melkein joka talossa. Sonni oli tarpeellinen, mutta ajan tullen se pantiin karjapohjolan autoon ja myytiin lihanostajalle. Yhdessä taloista oli poroja.

Aamulla kuuden maissa noustiin ylös, ryypättiin kuppi kahvia ja alettiin töihin. Kouluikäiset lähtivät Raatikan kansakoulun oppiin. Ensimmäisenä oli navetointi, Lehmät lypsettiin, anettiin juottoämpäristä vettä ja ruokittiin. Heinän lisäksi annettiin hiukan väkirehua. Samalla kertaa ruokittiin lampaat ja hevonen. Isäntä teki hevoselle appeen oljista ja jauhoista, joiden sekaan hän kaatoi lämmintä vettä.

Seuraavana oli puiden kanto ja pirtin lämmitys. Vesi kannettiin kaivolta ämpärillä ja likavesi laski- tai solkkuämpärillä navetan nurkalla olevalle laskipaikalle, jossa harakat hyppelivät löytääkseen makupaloja. Emäntä alkoi aamupuuron keittoon, joka syötiin yhdeksän maissa.

Kylän teitä ei aurattu talvella. Ne polantuivat koviksi ylistysteiksi, joita oli hyvä kulkea. Tuiskulumi kerääntyi polulle ja polkeutui askeleitten alla, ja näin oli polanne hangen pinnan tasalla.

Taloissa ei ollut jääkaappeja, pakasteita eikä sähköliesiä. Vain yhdessä talossa oli puhelin. Kaupassa käytiin Saijalla linja-auton kyydillä. Tarpeen tullen käytiin ulkokäymälässä.

Pelloilla kasvatettiin ainakin pottuja ohraa ja heinää. Heinä ja ohra varrastettiin seipäille ja ajettiin kuivana latoon hevosen kyydillä.

Keväällä oli "pellon tevot". Ajettiin tunkiolta lehmien, hevosen ja lampaiden sonta, sekä käymälän alus pottumaalle ja uudispelloille. Kylvettiin siemenet ja apulannat sekä kaivettiin pottupenkit, joihin pantiin auringossa ikkunan edessä itäneet siemenperunat. Osa kylän väestä lähti kuukauden ajaksi uittoon.

Kevätkesällä peltotöiden jälkeen vietiin hevoset laitumelle muutamaksi viikoksi ja haettiin takaisin kun heinänteko alkoi. Oli sarkaojien kaivua, siltojen kunnostusta. Myös rakennuksia täytyi rakentaa ja kunnostaa.

Heinä niitettiin hevoskoneella ja varrastettiin seipäille kuivumaan. Kuivat heinät ajettiin kotipihalta karjalatoon ja kauempana saroilla sarkalatoon. Kaikkineen työ kesti kuukauden päivät.

Veneellä kuljettiin heinäniityllä ja kalastamassa. Keväällä heti lumien sulaessa tervattiin vene kuivumaan ja kevättulvan laskiessa käytiin laskemassa verkot veteen. Veneellä pääsi myös marjapaikoille.

Syyskesällä alkoi ohran niitto ja seivästys. Kun ohra oli kuivunut tarpeeksi, alettiin sitä puida ryskällä. Useampi talo toi ohransa samalle paikalle, johon olivat toisiinsa viritettyinä puurunkoinen ryskä ja sitä remmin avulla pyörittävä moottori. Jyvät kuivatettiin ja käytettiin sen jälkeen myllyssä. Ohrajauhoista saatiin puuroa ja leipää, joka varsinkin vasta paistettuna oli hyvää.

Syystöiden jälkeen alkoi pöllin teko. Pöllit parkattiin ristikoille ja ajettiin syyskierällä joen rantaan odottamaan kevään uittoa. Tukit kaadettiin ajon aikana ja ajettiin lanssiin. Tukin latvoista tuli kuitupuupöllejä, jotka ajettiin rantaan mustana ja käytiin parkkaamassa kevätauringossa ennen uittoa.

"Talavisyvänä" lähti osa kylän asukkaista savottaan tukin ja pöllin ajoon. Kevättalvella nosteltiin kuivat lihat seinille kuivumaan. Toiset ajoivat heiniä hevosella niittyladolta ja polttopuita pihalle. Rospuuton aikana tehtiin polttopuut kuivumaan ahavatuuleen. Lumien sulettua alkoi jälleen kevättyöt, vennen tervaus ja sonnan ajo.

Mitä on Mukkala tänään?

On kulunut kuusikymmentä vuotta. Asukkaita on neljässä talossa, viisi henkeä, kaikki eläkeläisiä. Taloja on yksi enemmän sekä yksi uudempi kesämökki järven rannalla. Neljä taloa ja lomamökki ovat lomakäytössä ja yksi vähällä käytöllä.

Kukaan ei lähde töihin, mutta omissa pihapiireissä ovat omat hommansa. Nykyajan tekniikan avulla lämmitetään monia taloja vaivattomasti maalämmöllä, sähköllä tai puulla. Osa taloista on kylmillään tyhjillään ollessaan.

Siitä työstä ja touhusta, joka kuusikymmentä vuotta sitten oli päivittäistä elämää, ei ole paljoa jäljellä. Pelloilla käyvät tehokkaat koneet pyörähtämässä muutaman kerran kesässä: muokkaavat, lannoittavat ja korjaavat sadon sekä vievät sen mennessään. Karja on koottu aikaisempaa isompiin navetoihin, jotka kasvavat kooltaan ja kehittyvät tekniikaltaan edelleenkin. Metsiä harvennetaan ja hakataan omistajan näkökulmasta vaivattomilla tehokkailla teknisesti monimutkaisilla ja hienoilla koneilla. Ainoastaan raivaustyöt on hyvä tehdä itse, jos siihen pystyy.

Mukkala ei ole autioitunut, mutta siellä ei ole enää ansiotyön laitaa kenellekään. On lähdettävä muualle, joko päivittäin tai asumaan, jos aikoo elääksensä työtä tehdä ja palkkaa saada. Oliskohan tämä sitä maaseudun rakennemuutosta?