Talkoot

Maaseudulla on nykyäänkin  vuosittain metsästysseurojen, tiekuntien ja kyläyhteisöjen talkoita. Niihin ei ole helppoa saada väkeä ja tahtoo olla, että tekijät ovat pitkään jo eläkkeellä olleita vanhoja ihmisiä.

Ennen vanhaan, varsinkin sodan jälkeen jälleenrakennuksen aikana oli talkoohenki voimakasta. Siitä kertoi tänään minulle Erkkilän Hannes, sukunimeltään Saariniemi. Hän oli Pekkalan poikia, joten tietenkin hän oli nuorena Pekkalan Hannes.

Sarivaaraan nousevalla kylätiellä, nyt jo ajat sitten puretun Helisteen mökin kohdalla ja lähellä Leanterin pihatien haaraa oli tiessä jyrkkä kinkama, josta oli vaikeuksia päästä kuorman kanssa hevosella ylös. Tavarat tuotiin hevoskyydillä ja oli ajettava pienillä kuormilla kinkaman takia. 

Paikka on havaittavissa nykyisen uudemman tien vieressä Leanterin puolella tietä.

Vanhemmat miehet puhuivat nuoremmille: - Kun siitä vähänki tuota kinkamaa leikkais niin se auttais palijon. Usuttivat poikia alkamaan hommiin.

Pojat päättivät, että "sunnuntaina, kun on aamupuurot syöty - siinä yheksän maissa", kokoonnutaan kankien, lapioiden ja muiden työkalujen kanssa mäelle.

Oli "kuus- seittemän" nuorta miestä: Pekkalasta, Tasalasta ja muista vaaran taloista, suurin osa sodan käyneitä. Kolme kankimiestä alkoi hakata kinkaman alareunasta kovaa maata. Toiset lapioivat ja kärräsivät irroitettua maata alarinteeseen. 

Kun pyhäpäivä oli kulunut iltaan, oli kinkama laskenut pahimmalta paikkaa puolisen metriä. Jyrkkähän se vieläkin oli, mutta pääsivät isännät kokeilemaan, että miten se kuorma nyt nousee.