Keväthangilla

Keväällä on aina herätty siihen, että yöllä on ollut pakkanen, niin kova, että hanki kantaa. Silloin on lähdetty liikkeelle, kuka jalan kuka suksella. Kun hanki ei petä, voi mennä sinne minne haluaa. Monena keväänä on kylän ympäristö ollut pakkasaamuna latuja täynnä.

Yöllä oli pakkasta yli kymmenen astetta. Kun heräsin, lueskelin lehtiä pitkään ja annoin ajan kulua. On vapaapäivä ja mielessä oli hangen päälle lähtö.

Panin hihtokappeet päälle ja lähdin sukset olalla kohti Sarivaaraa, latujen lähtöpaikkaa. Entisellä vaaran urheilukentällä kokeilin hangen kantavuutta. Päätin kääntyä kohti vaaran lakea latureiteistä välittämättä. Rinteellä oli mies kävellyt koiransa kanssa. Laella katselin kylän pohjoispuolen vaaroja. Nuoruudessa niiden nimiä lueteltiin, kun täältä vaaran laelta niitä katseltiin.

Vilkaisin vaaran laella olevan tietoliikennemaston latvaan. On yli kahdeksankymmentä metriä korkea. Vaikka se on vaaran laella on se kylän maisemaan nähden hyvin huomaamattomalla paikalla. Ympäristössä televisiot näkyvät ja kännykät kuuluvat.

Laskin kaakkoisrinnettä alas puita väistellen loivimpia kohtia pitkin. Välillä oli ketun yöllisiä jälkiä. Saattaa olla supikoirakin. Kelkkareittiä pitkin käännyin etelään. Joku oli hiihtänyt jo ennen minua.

Aavan laidassa pörähti riekko. Käännyin takaisin kylää kohti entistä Kellontietä, vanhaa talvitietä. Koppelo pörähti lentoon. Käännyin sitten Kaksuopajanaavalle vanhaa heinätietä ja törmäsin näädän jälkiin jängällä. Siitä oli hipsutellut ja jatkoikin samaan suuntaan jonkin matkaa.

Korvessa vanha heinätie oli tukossa lumen kaarelle painamien nuorten koivujen vuoksi. Jouduin kiertelemään. Aaavalla olivat viemäriojat vesillä ja ohut pettävä jääkansi päällä. Kokeilin sauvalla. Hetken hain paikkaa mistä mennä yli ja sitten laskin vinosti ja nousin samalla vauhdilla vastakkaiselle törmälle. Jää vain risahti.

Molemmin puolin ojitettu heinätie oli nyt hylätty koivukuja, jota pitkin oli hyvä hiihdellä. Taas ojan ylitys ja siitä kohti Aatsinginsuuta. Välillä ketun jälkiä.

Joen jäät olivat paikoillaan, mutta rannoilla on hiukan porevettä. Jäiden lähtö tulee aivan kohta, jomman kumman puolen Vappua. Koivikkometsän seasta alkoi häämöttää mökki ja sen vieressä oleva sauna. On kevättalvella käyty.

Alavirrasta kuului yhä kovemmin metsäkoneen ääni. Päätin hiihtää sitä kohti, Muurahaisen suvannon koivikkoista laitaa. Välillä oli ylitettävä metsäojia ja lammasaita ja ryteikössä kierreltävä hankalia paikkoja.

Renttimäkosken rannassa minua tervehti kaksi joutsenta. Astelivat hitaasti sulan vierestä joen keskiosaa kohti, nousivat juosten siivilleen ja lensivät joenvartta alavirtaan. Siitä metsän halki kylätielle.

Kone oli Ylimäisen talon kotipalstalla. Kävin katsomassa, kun se kaatoi oksaisia pellonlaitapetäjiä. "Komeita pinoja", sanoi lenkkeilijä. Jäljelle jää harvennettu, hyvä ja pitkän päälle kauniskin metsä.

Siitä oli vielä pikku matka kotiin. Päätin keittää päiväkahvit ennen ruuan laittoa. Tänään syödään hirvipihvejä.