Suomen Kuvalehdessä 30.3.1968 oli juttu Sallasta. Kannessa luki: Onko Lapilla toivoa? Sisäsivuilla oli Jaakko Okkerin kirjoittama juttu "Salla elää elämäänsä".
Silloin oli Sallassa ehkä hiukan vajaa 10 000 asukasta joista alle 16 vuotiaita 40 %, eli saman verran kun on nyt asukkaita. Elinkeinoista nähtiin metsätalous tärkeimmäksi, mutta puun hinta oli sillä hetkellä kovin alhaalla. Uskottiin matkailun tulevaisuuteen. Raja Venäjälle tai silloin Neuvostoliittoon uskottiin aukeavan tuossa tuokiossa. Meni siinä vielä 34 vuotta ja ehti Neuvostoliittokin häipyä kartoilta. Yritykset, varsinkin velkaiset koneyrittäjät olivat pulassa, kun korko oli noussut lähes 15 %. Jutussa kuvataan pakkohuutokauppojen tunnelmia. Nyt eletään Euroopan unionissa ja korot ovat käsittämättömän alhaalla.
Mikä on muuttunut: Matkailuun uskotaan edelleen ja kävijämäärät ovat nyt yli satakertaisia. Metsätalous on merkittävä, vaikka työpaikat silloiseen nähden ovat hyvin vähissä. Rajan aukeamisen merkitys alkaa vasta nyt näkyä. Venäläiseen ei enää voi olla törmäämättä Sallassa. Puhutaan, että rahaa käytetään ehkä 350 euroa päivässä venäläistä kohti. Se on paljon.
Ns. "Osaran aukeista" puhuttiin myöhempinä vuosina hyvin paljon. Nyt ei niiden paikalla ole ole aukeata, vaan synkeää metsää, hoitamattomilta kohdin melkein läpipääsemättömiä.
Maa- ja porotaloudesta ei Okkerin jutussa puhuta. Ne ovat sitkaita elinkeinoja. Suhteellisesti ajatellen niiden merkitys on tänä päivänä on suuri.
Suurin ero on lasten määrässä. Reilut viisi vuosikymmentä ovat nuoret ikäluokat lähteneet perustamaan perheitään "etelän maille" meitä muutamaa juurikkaa lukuun ottamatta. Nyt on lapsia ehkä kymmenesosa siitä, mitä silloin oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti