Senioritalo

Sovin Helsinginreissulla erään kaverin kanssa, että käyn heidän luonaan illalla. Tutkin internetistä, millä paikalle pääsee parhaiten. 

Kaveri sanoi: - Lähdet vaan itään päin meneviin vaunuihin.
- Kyllä, mutta missä se itä täällä hämärässä ja pilvisessä kivikylässä on, ajattelin. Paras näytti karttojen perusteella olevan olevan metro ja sain asemalle vielä opastuksen, omasta porukasta.
- Vien sinut oikealle laiturille, että et lähde väärään suuntaan, hän sanoi ja niin istuin metrojunassa ja pääteaseman laiturilla sain vielä soittamalla tarkennusta kävelymatkalle.
Kaveri esitteli taloa. Alakerroksessa oli vaatteitten pesu- ja käsittelytilat, kirjasto ja yhteinen ruokailutila.
- Tämä on sellainen senioritalo, yhteisötalo, hän kertoi. 

Autosuoja oli kellarin tasalla.Asunnon oven vieressä oli huoneiston varastotilojen ovi. Vanhemmissa kerrostaloissa varastot ovat kaukana kellarissa tai ullakolla.
- Tässä alempana on vierashuone, jota voi vuokrata vieraalle enintään kolmeksi päiväksi. Tässä asuu kahdeksankymmentä henkeä. Ikäraja on kai yli viisikymmentä vuotta, kaveri kertoili.
Talon katolle oli tehty takkahuone näköalaikkuneoineen sekä kuntohuone ym. sekä leveät kattoterassit.
- Täältä voi nähdä kauas Helsinkiin, kaveri kertoi. Kävimme vielä katsomassa talon sähköisen ilmoitustaulun. Talossa oli tapahtumaa tapahtuman perään.
- Senioritalo, ajattelin kun istuin metrossa matkalla hotelliin.
- Mitenkähän me hyödynnämme tätä ideaa siellä Sallassa, ajattelin. - Sinne keskelle ei mitään ei kivistä kerrostaloa kannata rakentaa. Ehkä yhteisöllisyys saadaan muutenkin syntymään. Myös matkailussa voi olla yhteisöllisiä aineksia tai piirteitä.