Vihervuoden 2016 pääteema on Kestävä suomalainen maisema, minun maisemani – maalla ja kaupungissa.
Neljätoista Vihervuoden mitalia jaettiin Hämeenlinnassa 2.6.2016 viheralan hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä ympäri Suomea aina pohjoista Lappia myöten. Mitalin myöntämisestä päätti mitalitoimikunta, jonka puheenjohtaja on presidentti Tarja Halonen.
Olin mitalinsaajien joukossa, mutta en kylläkään paikalla. Perusteena on ollut se, että olen edistänyt kotikyläni Saijan maisemien vaalimista ja hoitoa vastuullisesti ja muita asukkaita innostavalla tavalla. Olen ollut aloitteellisesti laatimassa maisemanhoitosuunnitelmaa Saijalle, jonne suunnitelman mukaisesti perustettiin Lapin ensimmäinen luonnonsuojelulain mukainen maisemanhoitoalue.
Mitali luovutettiin minulle sallapäivillä 19.7.2016. Tässä minun lyhyen puheen teksti:
Saijan maisemat olivat puheenaihe jo minun lapsuudessa. Tiedettiin, että niitä oli valokuvattu jo ennen sotia.
Entisaikaan osattiin asettua asumaan parhaimmille paikoille ja maisemille. Saijalla se oli Kuolajoen ja Tenniön liittymäkohdassa Kolsanharjun ja Sarivaaran välinen laakso. Maisemia ovat muokanneet asutus, karjanhoito ja viljelys sekä metsänhoito. Aika ja ihmisten elinkeinot ovat muuttuneet. Puut kasvavat ja alun perin avonainen kylämaisema on sulkeutumassa. On tullut tarve hoitaa maisemia ja tähän on Saijalla herätty.
Lapin maisemaselvityksessä vuonna 1992 Saija noteerattiin maakunnalliseksi maisema-alueeksi. Alueen rajaus määriteltiin yleiskaavassa 2001 ja kyläläiset saivat osallistua suunnitteluun. Heihin luottaen ratkaistiin, että metsien hoitoon ei tarvita kunnalta maisematyölupaa.
Maisemansuojelualue perustettiin 2007. Esitimme jälleen, että kaikilla halukkailla on oltava mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja näin tehtiin.
Tehtiin suunnitelman mukainen maisemanhoitokierros ja pantiin kyläläisille tärkeät maisemat kuntoon. Haaveissa on nyt uusi hoitokierros, jolle pontta antaa se, että Saijan maisemat ovat nyt todettu täyttävän valtakunnalliset kriteerit.
Kylän voimavaroja ovat vireät maa-, metsä- ja porotalous. Kun traktori ajaa pellolla, on se samalla myös maiseman hoitoa ja kun metsiä hoidetaan, on sekin, myös tutkimuksin todettua maisemien hoitoa. On löydetty yhteinen sävel maisemanhoidon ja elinkeinojen kesken. Ehkä juuri tässä onkin onnistuttu valtakunnallisessa mitassa mitalin arvoisesti.
Kiitän sekä kyläläisten, että omasta puolestani tästä arvostuksesta ja lupaan, että jatkamme samaan malliin. Vaikka minua kyllä syytetään ja toppuutellaan, että ”Erkki, sinä kuule lupailet välillä vähän liikoja”.
Mitalikahvit juotiin asiasta kiinnostuneiden kyläläisten kanssa Saijalla Leanterin kotimuseossa 24.7.2016.
http://www.vihervuosi.fi/content/fi/36/22659/Vihervuoden%20mitali%20nelj%E4lletoista%20viheralan%20hyv%E4ksi%20tehneelle.html
Saijan maisemat olivat puheenaihe jo minun lapsuudessa. Tiedettiin, että niitä oli valokuvattu jo ennen sotia.
Entisaikaan osattiin asettua asumaan parhaimmille paikoille ja maisemille. Saijalla se oli Kuolajoen ja Tenniön liittymäkohdassa Kolsanharjun ja Sarivaaran välinen laakso. Maisemia ovat muokanneet asutus, karjanhoito ja viljelys sekä metsänhoito. Aika ja ihmisten elinkeinot ovat muuttuneet. Puut kasvavat ja alun perin avonainen kylämaisema on sulkeutumassa. On tullut tarve hoitaa maisemia ja tähän on Saijalla herätty.
Lapin maisemaselvityksessä vuonna 1992 Saija noteerattiin maakunnalliseksi maisema-alueeksi. Alueen rajaus määriteltiin yleiskaavassa 2001 ja kyläläiset saivat osallistua suunnitteluun. Heihin luottaen ratkaistiin, että metsien hoitoon ei tarvita kunnalta maisematyölupaa.
Maisemansuojelualue perustettiin 2007. Esitimme jälleen, että kaikilla halukkailla on oltava mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja näin tehtiin.
Tehtiin suunnitelman mukainen maisemanhoitokierros ja pantiin kyläläisille tärkeät maisemat kuntoon. Haaveissa on nyt uusi hoitokierros, jolle pontta antaa se, että Saijan maisemat ovat nyt todettu täyttävän valtakunnalliset kriteerit.
Kylän voimavaroja ovat vireät maa-, metsä- ja porotalous. Kun traktori ajaa pellolla, on se samalla myös maiseman hoitoa ja kun metsiä hoidetaan, on sekin, myös tutkimuksin todettua maisemien hoitoa. On löydetty yhteinen sävel maisemanhoidon ja elinkeinojen kesken. Ehkä juuri tässä onkin onnistuttu valtakunnallisessa mitassa mitalin arvoisesti.
Kiitän sekä kyläläisten, että omasta puolestani tästä arvostuksesta ja lupaan, että jatkamme samaan malliin. Vaikka minua kyllä syytetään ja toppuutellaan, että ”Erkki, sinä kuule lupailet välillä vähän liikoja”.
Mitalikahvit juotiin asiasta kiinnostuneiden kyläläisten kanssa Saijalla Leanterin kotimuseossa 24.7.2016.
http://www.vihervuosi.fi/content/fi/36/22659/Vihervuoden%20mitali%20nelj%E4lletoista%20viheralan%20hyv%E4ksi%20tehneelle.html
Erkki, kymmenen pistettä ja samanverran papukaijamerkkejä. Hyvä möykäri
VastaaPoistaKyllähän se jo vähän vanhenevasta Möykäri-Erkistäkin hienolta tuntuu tällainen arvostus.
Poista