Kuvia Satulinnasta

Isä-Uuno teki syyskesällä 1965 Taisto Katajisalon kanssa pienen kämpän Ritavaaran palstaan kummulle pienen hetteinä pulppuavan ojan rannalle korpikuusikon suojaan. Kämpän oli tarkoitus palvella tulevina talvina tukikohtana pöllinajossa. Myöhemmin syksyllä rakensi Uuno hevoselle tallin kämpän taakse kämpän takaseinää vasten. Eräänä syyskesän iltana Uuno nimesi kämpän satulinnaksi.

Samanlaisia tukkikämppiä tehtiin kylän talojen metsiin kymmenkunta kappaletta. Monet niistä olivat useamman tilan yhteisiä hiukan suurempia kämppiä. Valtaosa näistä rakennuksista on tuhoutunut korjauskelvottomiksi.

Sisällä oven vasemmalla puolella oli pieni kamina, jonka keittolevyllä saattoi valmistaa ruokaa. Oikealla sivulla oli lavitsa yhdelle miehelle ja takaseinällä toinen lavitsa. Sisälle mahtui mukavasti kaksi miestä, mutta kämpällä lienee nukuttu myös kolmistaan.

Yöllä nukkuessa roikkuivat housut, takki, sukat ja kengät katon nauloissa, joita oli lyöty vieriviereen hirsien kylkiin. Sukkamehu haisi iltapuolella, mutta siihen tottui ja uni oli päivän raskaan työn jälkeen raukeaa ja virkistävää. Tuli lepatti kaminassa ja kiehisten tervaksen tuoksu levisi kämppään. 

Aamulla Uuno nousi aikaisin, vuoli kiehisiä, raapaisi tulet ja pani pannun hellan kuumalle keittolevylle. Oli mukava nouseskella ylös, vedellä kuivat kamppeet päälle ja kengät jalkaan, kun juuri höystetty pannu oli uunin pankolla ja Isä-Uuno hiljalleen tupakoi ja raataili.

Lavitsan alla oli vanhoista kumikengistä varsia lyhentämällä tehtyjä "seutukenkiä", jotka saattoi vetää loppasiltaan jalkaan, jos oli yöllä tarve käydä ulkona. Käymälää ei ollut. Käytiin kyykyllä kuusikossa.

Makuuvaatteet nostettiin katon sukankuivatusnauloihin, kun oltiin pedemmäksi aikaa lähdössä kotikonnuille. "Ei hiiret hakkaa", sanottiin.

Satulinnaan oli matkaa hevostalvitietä pitkin kotipihalta reilut kymmenen kilometriä, eli reilun parin tunnin matka, kun oli ennestään poljettu tie. Kun talven tultua mentiin ensimmäisen kerran Satulinnaan pöllinajoon, käveli Uuno aavalla edessä varmistamassa, että ei ole sulaa, johon hevonen voisi pudota.

Joskus saattoi Uuno lähteä kevättä odotellessa pariksi yöksi kämpälle nauttimaan erämaan henkäyksistä. Silloin hän keitti yöllä yöpuoliskahvit ja kuunteli pihalla nauraako riekko jängällä. Joskus nauroi ja siitäkös Uuno sai jutun juurta aikaan.

Satulinna palveli alkuvuodet tukkikämppänä ja sen jälkeen vuosikymmenen  metsämiesten tukikohtana. Nyt se on  ollut kolmisen kymmentä vuotta käyttökelvoton. Joku rautapyytäjä on pitänyt kämppää tukikohtanaan. Minäkin olen sitä harrastanut, mutta en muista jättäneeni rautoja Satulinnaan. Seinää vasten ovat rautainen hevosen luokka ja pokasaha. Oven yläpuolella näkyy tasaiseksi veistetty kohta, johon Uuno kirjoitti keppikirjaimilla "SATULINNA".

Kun kämpän katto on pettänyt, on kämppä alkanut lahota hyvin nopeasti. Talli oli kämpän takana. Siitä näkyvät enää pohjapuiden jäänteet. Seinähirret on purettu ja ajettu polttopuuksi kotikonnuille viimeisinä vuosina.

Juurakkoreki, joka koottiin nopeasti puista, joihin jätettiin juurakko kiinni. Juurakosta veistettiin rekeen keula. Tätä rekeä lienee tarvittu tallin teossa, kun hirret on ajettu sulan maan aikaan. Talli oli jo alkujaan heikompaa tekoa kuin kämppä. Tulee mieleen, miten hevonen saatiin upottavien aapojen taakse kesäaikaan. Muistikuvissa on, että jostakin kautta kumpuja pitkin löytyi reitti, josta hevonen saatiin paikalle. Reki tehdä rotaistiin kämpällä.

Tarvekalu, joka oli jätetty kämpän taakse kuusen tyvelle. Miekä lienee ollut, en tiedä. Mihin rekirauta viittaa, en tiedä.